Metsäkanalintujen iänmääritys onnistuu suhteellisen helposti nuoren ja sitä vanhempien lintujen välillä, mutta toisesta vuodesta eteenpäin määritys ei höyhenpuvun tuntomerkkien perusteella enää vedenpitävästi onnistu.

Nuoret linnut erottaa vanhoista pienemmän kokonsa, lyhyemmän pyrstönsä sekä käsisulkien muodon ja pituuden perusteella. Loppukesän sulkasadossa vanhat linnut vaihtavat koko höyhenpukunsa, kun taas nuorilla linnuilla jää vaihtumatta säännönmukaisesti kaksi ulointa käsisulkaa ja vaihteleva määrä siiven peitinhöyheniä. Käsisulkien sulkasato etenee sulka kerrallaan siiventaipeesta kohti siiven kärkeä. Nuoren linnun vaihtamatta jääneet kaksi ulointa käsisulkaa ovat terävämmän muotoiset kuin vanhoilla linnuilla. Terävä muoto säilyy seuraavan kesän sulkasatoon saakka. Nuoret metsot ja teeret ovat väritykseltään myös kirjavampia kuin vanhat linnut.

Teeriä kelossa. Nuoren koiraan tunnistaa kirjavasta höyhenpeitteestä ja nuoren naaraan lyhyestä pyrstöstä.
Teeriä kelossa. Nuoren koiraan erottaa kirjavan höyhenpeitteen perusteella ja nuori naaras erottuu lyhyen pyrstönsä takia. Linnun asennosta riippuen pyrstön pituuden arviointi voi olla haastavaa, ja naaraslintujen ikää on siksi vaikeampi pitkästä matkasta varmuudella määrittää kuin koiraslintujen. Metsästystilanteessa vastuullinen metsäkanalinnustaja valitsee nuoren linnun ammuttavaksi. Kuva: Hannu Huttu

 

Nuoren ukkometson siipi. Käsisulat numeroituna 1-10 alkaen uloimmasta.
Nuoren metsokukon siipi. Käsisulkien numerointi alkaa uloimmasta sulasta. Kuva: Mikael Luoma

 

Kuva nuoren linnun siivestä. Höyhenpeite kirjavan värinen.
Nuoren metsäkanalinnun, etenkin koiraiden, höyhenpeite on väriltään kirjavampi kuin aikuisella. Kuvassa elokuun lopulla Ruotsissa ammuttu nuori teerikukko. Höyhenpeitteen kirjavuus vähenee ja mustan värin osuus kasvaa syksyn edetessä. Uloimmaiset neljä käsisulkaa ovat vielä vaihtumatta, ja ne ovat teräväkärkisiä ja kärjestä kirjavia. Kuva: Mikael Luoma

 

Vanhan metsäkanalinnun siipi. Kolme ensimmäistä siipisulkaa täysin kehittyneet.
Aikuisen metsäkanalinnun kolme ulommaisinta käsisulkaa ovat vaihtuneet ja täysin kehittyneet. Kuvassa aikuinen koppelo, eli naarasmetso. Kuva: Mikael Luoma

 

Kuva nuoren samana kesänä kuoriutuneen koppelon siivestä. Käsisulat vielä vaihtumatta ja osin kehittymättä.
Nuoren linnun kaksi ulommaista käsisulkaa eivät vaihdu vielä ensimmäisen elinvuoden aikana. Ne ovat muodoltaan terävämpikärkiset ja kärjestä kirjavammat kuin vaihtuneet käsisulat. Kuvan nuoren teerikanan kolmas käsisulka on juuri vaihtumassa, ja se on siksi lyhyempi kuin muut käsisulat. Kuva: Mikael Luoma

 

Nuoren yli 1-vuotiaan teerinaaraan siipi. Käsisulkien vaihtuminen kesken.
Alkukaudesta saaliiksi voi päätyä edellisvuonna kuoriutuneita, reilun vuoden ikäisiä lintuja, joilla käsisulkien vaihto on vielä kesken. Kuvan teerinaaraan kaksi ulommaisinta käsisulkaa ovat vielä vaihtumatta. Ne ovat selvästi kuluneet, kärjistä pyöristyneet ja eri sävyiset kuin muut käsisulat. Tällaisissa tilanteissa linnun muut piirteet, kuten koko, pyrstön pituus ja höyhenpeitteen väritys (metso- ja teerikukot) auttavat iänmäärityksessä. Kuva: Mikael Luoma