Latvalinnustus on perinteinen metsäkanalintujen metsästysmuoto. Se tapahtuu talvisaikaan, jolloin teeret ja metsot ovat siirtyneet ruokailemaan puihin lumen tultua. Latvalinnustuksesta lumisissa erämaamaisemissa kerrotaan usein vanhoissa suomalaisissa erätarinoissa.
Kohteena perinteisessä latvalinnustuksessa ovat metso- ja teeriurokset, jotka on helppo erottaa lajin naaraista mustan värinsä takia. Naaraita halutaan säästää tärkeää, keväistä lisääntymiskautta varten, eikä niitä siksi metsästetä talvella.
Talvisaikaan latvalinnustuksen olosuhteet ovat usein haasteelliset, sillä sydäntalvella lunta voi olla paljon ja päivän valoisa aika on lyhyt. Latvalinnustuksessa liikutaan tyypillisesti suksilla hiljakseen hiihdellen, maastonväriseen lumipukuun pukeutuneena, ja tähyillään etumaastosta puihin ruokailemaan nousseita lintuja. Teeret ruokailevat yleensä koivuissa parvina, kun taas metsokukot hakovat eli syövät männynneulasia joko yksittäin tai muutaman linnun ryhmissä.
Kun ruokaileva teeri tai metso on havaittu joko kiikareilla tai paljaalla silmällä, aloitetaan lähestyminen ampumaetäisyydelle. Lintua lähestyttäessä pyritään hyödyntämään maastonmuotoja ja puiden tarjoamaa suojaa. Puissa ruokaileva teeriparvi on haastava lähestyttävä, sillä parvessa useampi silmäpari huomaa helpommin lähestyjän liikkeen.
Aseena latvalinnustuksessa käytetään pienriista- tai yleiskaliiperista kivääriä, sillä ampumamatkat ovat haulikolle liian pitkiä.
Urosteeren ja urosmetson latvalinnustus on hyvinä vuosina mahdollista pohjoisen ja keskisen Suomen maakunnissa 10.1.-31.1. Maa- ja metsätalousministeriö arvioi, onko metsästyksen salliminen mahdollista kyseisenä vuonna. Edellytyksenä on, että riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella lajien kannat osoittautuvat riittävän runsaiksi.