Orava on yleinen ja runsaslukuinen lähes koko maassa. Se on kuitenkin havumetsien eläin ja puuttuu pohjoisen tunturialueelta. Oravan runsaudenvaihtelu myötäilee varsin tarkasti kuusen siemensatoa. Hyvinä käpyvuosina oravakanta voi kasvaa räjähdysmäisen nopeasti. Nopea lisääntyminen johtuu siitä, että oravanaaras voi synnyttää enimmillään peräti kolme poikuetta kesässä. Oravan paino vaihtelee kahdestasadasta grammasta puoleen kiloon. Isotkin urokset kiipeilevät taitavasti puiden latvoissa, aivan hennoimpien oksien varassa.

Oravan takaraajat ovat huomattavasti voimakkaammat kuin eturaajat. Takaraajoja käytetään enemmän liikkumiseen kuin eturaajoja, joiden tärkein tehtävä on ravinnon, kuten erilaisten siementen, käpyjen ja pähkinöiden, käsittelyssä. Kuusen kävyt ovat oravan tärkeintä ravintoa, mutta lisäksi orava etsii maasta myös marjoja, sieniä ja vihreitä kasvinosia. Pähkinät ja tammenterhot kelpaavat mainiosti oravalle, joka syksyllä varastoi niitä maahan talven varalle. Maavarastoihin orava kaivaa talvella hangen läpi tunnelin. Sieniä se varastoi usein puiden oksanhankoihin. Huonoina käpyvuosina orava syö kuusen silmuja. Katkaistut latvaversot putoavat maahan, kun orava on syönyt silmut. Pudonneita versoja voi joskus olla runsaasti käsitellyn kuusen juurella

Jäljet

Oravan jälki on metsiemme kolmanneksi runsain lumijälki. Vain jäniksen ja ketun jälkiä on runsaammin. Takajalka on etujalkaa paljon kookkaampi. Takakäpälän jälkipainallus on noin 6 cm pitkä, kun etukäpälän painallus jää alle neljän senttimetrin. Takajalan jäljessä erottuu viisi varvasta, etujalan jäljessä vain neljä. Ohuessa nuoskalumessa jälkeen piirtyy pitkien varpaiden painallukset, mutta paksuun pehmeään hankeen jää vain kuoppa.

Piirros oravan jäljistä ja loikkajäljistä. Orava loikkaa lähes aina, eikä jälkijonon muoto vaihtele. Ohueen nuoskalumeen pitkät ohuet varpaan piirtyvät näkyviin.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas.

Orava liikkuu lähes yksinomaan hyppien. Jälkijono on helppo tunnistaa. Jälkiryhmässä isojen ulospäin suuntautuneiden takajalkojen jäljet osuvat pienempien etujalkojen jälkien etupuolelle. Loikan pituus on 40–80 cm. Oravan jälki alkaa puunjuurelta ja päättyy puunjuureen.

Piirros liito-oravan loikkajäljistä. Jälkipainallukset ovat pienempiä ja pyöreämpia kuin oravalla. Liito-orava loikkaa takajaloillaan, etujalkojen jäljet ovat takajalkojen jälkien etupuolella, siiven ihopoimu jättää lumeen laahausjäljen.
Liito-oravan jälkiä. Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas.

Jätökset

Oravan ulostepapanat ovat tummia, ruskeita tai talvella lähes mustia. Papanat ovat melkein pyöreitä ja läpimitaltaan 5–8 mm. Niissä näkyy hienoksi pilkottuja kasvinosia. Oravan ulosteita löytyy harvoin kesällä, mutta talvisen ruokailupuun alla niitä on säännönmukaisesti.

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry. Logo Luonnonvarakeskus. Logo Suomen riistakeskus.