Hirvikannan arviointi on Luonnonvarakeskuksen tehtävä. Kanta-arvio muodostuu muun muassa metsästäjien tekemien metsästyskauden jälkeisten jäävän kannan arvioiden, metsästyksen yhteydessä kirjattujen hirvihavaintojen, kolaritilastojen ja lentolaskentojen perusteella 57.

Yhteiskunnan eri toimijoista koostuvat alueelliset riistaneuvostot muodostavat hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan tavoiteraamit kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joita käytetään hirvikannan tavoitteiden asettelussa ja seurannassa 65. Näitä tavoitteita ovat kannan tiheys sekä sukupuoli- ja ikäjakauma.

Alueelliseen riistaneuvostoon kuuluu kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä, sekä edustaja Maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta, Suomen metsäkeskuksesta, sekä alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä. On hyvä huomata, että metsästäjistä noin 40 prosenttia on maanomistajia ja perheineen he omistavat noin 9,6 miljoonaa hehtaaria metsää 100.

Hirvitalousalueelle asetettujen tavoitteiden pohjalta riistanhoitoyhdistykset suunnittelevat verotusta yhdessä hirvitalousalueittain ja sen jälkeen kukin oman riistanhoitoyhdistyksensä alueelle. Luvanhakijat tekevät lupahakemukset suunnitelmiin perustuen ja Suomen riistakeskus pyrkii varmistamaan tavoitteiden saavuttamisen lupapäätöksissä. Luvansaajat vievät lupapäätökset käytäntöön ja hirvikannan verotusta suorittavat lopulta eri puolilta Suomea löytyvät metsästysseurat ja -seurueet. Tavoitteiden saavuttamista seurataan vuosittain ja verotussuunnittelua korjataan tarvittaessa.

Hirvikantaa säädellään pääasiassa metsästyksellä ja ilman metsästystä hirvikanta olisi paljon nykyistä suurempi. Mikä sitten on sopiva hirvikanta? Kuten edellä todettiin, hirvikannan tavoitetaso asetetaan monen sidosryhmän kompromissina, jolloin turvataan mahdollisuus metsätalouteen hirven muita arvoja unohtamatta. Hirvikannan verotuksella pyritään näihin yhdessä asetettuihin hirvikannan raameihin.

Kuva 2. Metsästyksellä säädellään hirvikannan suuruutta. Jos hirvikanta on liian tiheä, ei metsänhoidolla välttämättä voida tehokkaasti vaikuttaa hirven aiheuttamien metsävahinkojen määrään. (kuva: Eerojuhani Laine)