Hirvien talvilaidunalueilla metsänhoidolla voidaan vaikuttaa hirvivahinkojen syntymiseen kahdella tavalla: pitämällä kasvatettava puulaji riittävän tiheänä ja lisäämällä hirvelle sopivan ravinnon määrää tasaisesti koko talvilaidunalueella.

Tärkeintä on pitää kasvatettavan puulajin tiheys riittävän suurena, jolloin taimikkoon jää suuremmalla todennäköisyydellä enemmän kasvatuskelpoista puustoa vielä hirvien laidunnuksen jälkeen 59, 28 ja 36. Toisaalta hirville sopivaa ravintomäärää voidaan lisätä kaikilla kasvupaikkatyypeillä ja pääpuulajeilla. Mikäli ravintomäärää lisätään tasaisesti läpi koko alueen, on hirvillä suurempi ravintoresurssi käytössään ja yksittäisen puun todennäköisyys tulla syödyksi pienenee. Toisaalta pienialaisella ravinnon lisäämisessä voi olla kielteisiä vaikutuksia (kuva 9) – lehtipuuston säästäminen saattaa lisätä yksittäisen taimikon laidunnusta 104 ja 75, jolloin riski myös mäntyvahinkoihin kasvaa 80. Ravinnon lisäämisessä haasteena on laajamittainen toiminta (kuva 10). Tiivistetysti voisi todeta, että pienet teot koko talvilaidunalueella ovat parempia, kuin suuret teot pienellä alueella.

Kuva 9 ja 10. Pienialainen ravinnon lisääminen voi lisätä yksittäisten kohteiden laidunnuspainetta, jos hirvet kerääntyvät hyvien ravintoresurssien ympäristöön (yllä). Ravinnon lisäämisen tulisikin olla laajamittaista toimintaa, jotta ravintoa saataisiin lisättyä tasaisesti koko talvilaidunalueelle (alla) (kuvat: Anni Laitinen).