Jäljet

Karhu on kantapääastuja. Sekä etu- että takatassujen jälkiin piirtyy viisi varvasta. Karhun jälkiä näkee vain harvoin lumella. Sulan maan aikaan jälkiin voi törmätä esimerkiksi metsäautoteiden pientareilla ja ojapenkoissa. Karhun jälki muistuttaa läheisesti mäyrän jälkeä, mutta on huomattavan paljon sitä isompi. Yleisin kulkutapa on käynti. Karhun liikkuminen onkin yleensä kiireetöntä ja se ravaa ja laukkaa harvemmin kuin muut eläimet.

Suurpetojen jälkiä mitattaessa suurpetoyhdyshenkilöt käyttävät kuvassa näkyvää mittaustapaa. Siinä mitataan ulommaisten polkuanturoiden välistä pituutta tai leveyttä. Jäljen ulkoreunat voivat olla halkaisijaltaan tätä vielä selvästi suuremmat. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Luonnonvarakeskus/Suomen riistakeskus)
Mallikuvia jälkien mittaamiseen. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Luonnonvarakeskus / Suomen riistakeskus)
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas.
Yksittäinen jälkipainallus. Kuva: Markus Ahponen
Yksittäinen jälkipainallus suojalumessa. Kuva: Tapio Luuri
Karhuemon ja pennun jäljet hietikossa. Kuva: Olavi Ehrukainen
Ison karhun jäljet tiellä. Kuva: Petri Vartiainen.
Karhun jäljet pehmeämmässä tiessä. Kuva: Markus Ahponen

 

Aikuisen karhun jäljet kovalla keväthangella. Kuva: Tuomo Turunen
Uroskarhun jäljet paksummassa lumessa. Kuva: Tuomo Turunen
Ison karhun jäljet kelkkauralla. Kuva: Tuomo Turunen
Karhu on noussut vesiojasta ja ylittänyt tien. Kuva: Markus Ahponen
Karhu on tappanut alkukesästä hirven ja peitellyt sen sammalella. Kuva: Tuomo Turunen
Karhu on katkonut petäjiä talviunilta noustuaan. Kuva: Tuomo Turunen
Männynkannoissa kaarnan alla asuvat kantojäärän toukat ovat karhun mieleen. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun kynnenjälki puussa. Kuva: Katja Ikonen
Karhun taittama haapa. Alkukesästä karhut syövät paljon tuoreita haavan lehtiä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun tien yli taittama haapa. Kuva: Tuomo Turunen
Karhu on etsinyt kantojäärän toukkia. Rengas puun pinnalla on kantojäärän toukan kotelokehto. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun hajottama kanto. Usein kannon tai muurahaispesän hajottaja on ollut tosiasiassa palokärki tai mäyrä. Kuva: Sanna Kokko.
Karhun hajottama kanto. Kuva: Katja Ikonen
Karhun talvipesä maatuneessa muurahaispesässä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun kevättalvinen ’korjuupesä’. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun talvipesä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun päivämakaus. Kuva: Sanna Kokko
Päivämakaus. Kuva: Sanna Kokko
Koira on löytänyt päivämakauksen. Kuva: Sanna Kokko.

Jätökset

Ulostekasa. Kuva: Katja Ikonen
Karhun keskikesäinen uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun puolukka-/pihlajanmarjauloste pitkin tietä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun marjoja sisältävä uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun puolukkauloste. Huomaa supikoiraan ja mäyrään verrattuna, että uloste on kauttaaltaan samanikäistä. Kuva: Marko Mikkola
Karhun uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Karhun ulostekasa. Kuva: Sanna Kokko

 

Toteutettu yhteistyössä: