Jäljet

Karhu on kantapääastuja. Sekä etu- että takatassujen jälkiin piirtyy viisi varvasta. Karhun jälkiä näkee vain harvoin lumella. Sulan maan aikaan jälkiin voi törmätä esimerkiksi metsäautoteiden pientareilla ja ojapenkoissa. Karhun jälki muistuttaa läheisesti mäyrän jälkeä, mutta on huomattavan paljon sitä isompi. Yleisin kulkutapa on käynti. Karhun liikkuminen onkin yleensä kiireetöntä ja se ravaa ja laukkaa harvemmin kuin muut eläimet.

Suurpetojen jälkien mittausohje. Jäljet mitataan yleensä ulommaisten polkuanturoiden ulkoreunoista. Karhulla takimmaisen polkuanturan ulkoreunoista.
Suurpetojen jälkiä mitattaessa suurpetoyhdyshenkilöt käyttävät kuvassa näkyvää mittaustapaa. Siinä mitataan ulommaisten polkuanturoiden välistä pituutta tai leveyttä. Jäljen ulkoreunat voivat olla halkaisijaltaan tätä vielä selvästi suuremmat. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Luonnonvarakeskus/Suomen riistakeskus)
Jäljen leveyden mittausohje osoittaa kuinka karhun jäljet mitataan takimmaisen polkuanturan ulkoreunoista.
Mallikuvia jälkien mittaamiseen. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Luonnonvarakeskus / Suomen riistakeskus)
Piirros karhun jäljistä ja kulkutyylistä.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas.
Karhunjälki kurassa.
Yksittäinen jälkipainallus. Kuva: Markus Ahponen
Jälki suojalumella.
Yksittäinen jälkipainallus suojalumessa. Kuva: Tapio Luuri
Jäljet hietikossa.
Karhuemon ja pennun jäljet hietikossa. Kuva: Olavi Ehrukainen
Jäljet tiellä.
Ison karhun jäljet tiellä. Kuva: Petri Vartiainen.
Jäljet pehmeällä tiellä.
Karhun jäljet pehmeämmässä tiessä. Kuva: Markus Ahponen

 

Jäljet kantohangella.
Aikuisen karhun jäljet kovalla keväthangella. Kuva: Tuomo Turunen
Jäljet paksussa lumessa.
Uroskarhun jäljet paksummassa lumessa. Kuva: Tuomo Turunen
Jäljet kelkkauralla.
Ison karhun jäljet kelkkauralla. Kuva: Tuomo Turunen
Kosteat tienylitysjäljet.
Karhu on noussut vesiojasta ja ylittänyt tien. Kuva: Markus Ahponen
Peitelty hirvenraato.
Karhu on tappanut alkukesästä hirven ja peitellyt sen sammalella. Kuva: Tuomo Turunen
Katkottuja puita.
Karhu on katkonut petäjiä talviunilta noustuaan. Kuva: Tuomo Turunen
Männynkantoja.
Männynkannoissa kaarnan alla asuvat kantojäärän toukat ovat karhun mieleen. Kuva: Tuomo Turunen
Puun runko.
Karhun kynnenjälki puussa. Kuva: Katja Ikonen
Tien päälle taitettu haapa.
Karhun taittama haapa. Alkukesästä karhut syövät paljon tuoreita haavan lehtiä. Kuva: Tuomo Turunen
Tien yli taitettu haapa.
Karhun tien yli taittama haapa. Kuva: Tuomo Turunen
Kantojäärän toukka puun rungolla.
Karhu on etsinyt kantojäärän toukkia. Rengas puun pinnalla on kantojäärän toukan kotelokehto. Kuva: Tuomo Turunen
Revitty kanto.
Karhun hajottama kanto. Usein kannon tai muurahaispesän hajottaja on ollut tosiasiassa palokärki tai mäyrä. Kuva: Sanna Kokko.
Revitty kanto.
Karhun hajottama kanto. Kuva: Katja Ikonen
Talvipesä muurahaispesässä.
Karhun talvipesä maatuneessa muurahaispesässä. Kuva: Tuomo Turunen
Korjuupesä.
Karhun kevättalvinen ’korjuupesä’. Kuva: Tuomo Turunen
Talvipesä penkassa.
Karhun talvipesä. Kuva: Tuomo Turunen
Päivämakuupaikka.
Karhun päivämakaus. Kuva: Sanna Kokko
Päivämakuu.
Päivämakaus. Kuva: Sanna Kokko
Päivämakuu ja koira.
Koira on löytänyt päivämakauksen. Kuva: Sanna Kokko.

Jätökset

Tumma ulostekasa.
Ulostekasa. Kuva: Katja Ikonen
Ulostekasa tiellä.
Karhun keskikesäinen uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Puolukka ulostetta tiellä.
Karhun puolukka-/pihlajanmarjauloste pitkin tietä. Kuva: Tuomo Turunen
Marjoja sisältäviä ulostekasoja.
Karhun marjoja sisältävä uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Puolukkauloste.
Karhun puolukkauloste. Huomaa supikoiraan ja mäyrään verrattuna, että uloste on kauttaaltaan samanikäistä. Kuva: Marko Mikkola
Uloste teillä.
Karhun uloste tiellä. Kuva: Tuomo Turunen
Uloste varvikossa.
Karhun ulostekasa. Kuva: Sanna Kokko

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry.  Logo Luonnonvarakeskus  Logo Suomen riistakeskus