Jäljet

Ilveksen jälki on pyöreä. Sen varvasanturat ovat pienet ja keskimmäiset niistä sijoittuvat epäsymmetrisesti jälkipainaumaan. Ilveksellä on neljä varvasanturaa, joiden painaumat piirtyvät jälkeen. Takajalan jälki on hieman etujalan vastaavaa pienempi. Huonosti kantavalla hangella ilves levittää varpaitaan kantopinnan lisäämiseksi. Se voi myös toisinaan työntää kyntensä ulos, jolloin jäljessä voi näkyä myös kynsien painallukset, kuten koiraeläimillä aina. Ilveksen yleisin kulkutapa on käynti. Saalistaessaan se ottaa yleensä muutamia pitkiä loikkia, jonka jälkeen loikat vaihtuvat taas käyntiin.

Jälkien tunnistamisen nyrkkisäännöt:

  • Lajimääritystä ei tehdä koskaan yksittäisen jäljen perusteella
  • Seuraa jälkiä riittävän pitkään
  • Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:
    • jäljen koko ja muoto
    • varpaiden määrä ja kynnet
    • askelpituus ja -leveys
    • uppoama
    • kulkutapa
    • yksilöiden määrä
  • Valokuvista jälkien tunnistaminen on usein mahdotonta
    • ongelmina: mittakaava, kuvakulma, jälkien ikä, olosuhteet, kuvassa usein vain yksittäinen jälki
Suurpetojen jälkiä mitattaessa suurpetoyhdyshenkilöt käyttävät kuvassa näkyvää mittaustapaa. Siinä mitataan ulommaisten polkuanturoiden välistä pituutta tai leveyttä. Jäljen ulkoreunat voivat olla halkaisijaltaan tätä vielä selvästi suuremmat. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Luonnonvarakeskus/Suomen riistakeskus)
Ilveksen keskimmäiset varvasanturat ovat epäsymmetriset. Kuva: Petoyhydshenkilöiden koulutuspaketti (Luonnonvarakeskus/Suomen riistakeskus)
Ilveksen ja suden jälkien erottaminen toisistaan on välillä hankalaa. Huomiota kannattaa kiinnittää polkuanturoiden sijaintiin. Kuvat: Petoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti (Luonnonvarakeskus/Suomen riistakeskus)

Ilves on kävellyt pihassa vähän lumen aikaan. Kuva: Reima Laaja
Ilveksen yleisin kulkutapa on käynti. Pennut voivat astua emonsa jälkiin niin hyvin, että useamman ilveksen kulku paljastuu vasta pitkän jäljityksen päätteeksi. Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas.
Selvästi lumeen piirtyneet ilveksen jäljet. Huomaa tassujen karvoituksen tekemä painauma jäljen ympärillä. Kuva: Reima Laaja
Ilveksen ravijälki tiellä. Huomaa hyvin suoraviivainen askellustapa. Kuva: Jari Pigg
Tyypillinen yksittäinen ilveksen jälki upottavassa lumessa. Huomaa karvojen painauma jäljen ympärillä ja polkuanturoiden epäsymmetrisyys. Kuva: Juha Tiainen
Ilveksen käyntijälki upottavassa lumessa. Huomaa jälkien välissä olevat ”viirut”, jotka syntyvät ilveksen nostaessa tassujaan. Kuva: Juha Tiainen

 

Toisinaan hangelle piirtyvistä jäljistä on vaikea erottaa yksityiskohtia. Tällöin tulee kiinnittää huomiota erityisesti askellustyyliin ja askelväliin. Sopivassa kohtaa voi erottaa yksittäisen jäljen painalluksesta myös tarkempia yksityiskohtia. Kuva: Juha Tiainen
Ilveksen jälkijono lumessa. Kuva: Tuomo Turunen
Ilveksen ja ketun jäljet rinnakkain. Vasemmalla ilves. Kiinnitä huomiota askelväliin ja uppoamaan. Pyri etsimään paikka, jossa erotat käpälän jäljen selvästi. Kuva: Tuomo Turunen
Ilvesemo ja kaksi pentua ovat kulkeneet tietä pitkin. Kuva: Tuomo Turunen
Kahden ilveksen pennun rinnakkaiset laukkajäljet nuoskalumella. Kuva: Tuomo Turunen
Emon ja nelospenikoiden jäljet polveilevat tietä myöten. Kuva: Tuomo Turunen
Ilves on raahannut tappamaansa jänistä mukanaan. Kuva: Tuomo Turunen
Ilves on peittänyt tappamansa jäniksen lumeen. Kuva: Tuomo Turunen
Ilves on kuljettanut saalistamaansa jänistä mukanaan. Kuva: Tuomo Turunen
Ilvespentueen syömä jänis. Kuva: Tuomo Turunen

 

Toteutettu yhteistyössä: