Jäljet

Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on pyöreähkö, lyhytjalkainen eläin. Sen käpälät ovat etenkin talvipainoon nähden pienet eivätkä kannata eläintä pehmeässä lumessa. Käpälät ovat pyöreät, ja jälkipainalluksen pituus vaihtelee neljästä runsaaseen viiteen senttimetriin. Etukäpälä on takakäpälää hieman suurempi. Etenkin etukäpälän polkuanturat ovat sijoittuneet säteittäisesti ja symmetrisesti ympyrään tehden hyvin sievän vaikutelman. Supikoira levittää varpaitaan voimakkaasti, mikä antaa jälkipainallukselle luonteenomaisen pyöreyden.

Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Supikoira liikkuu useimmiten käyden tai rauhallisesti ravaten. Lyhyet jalat ovat melko harallaan, joten rauhallisessa ravissa askelleveys on silmiinpistävän suuri. Askeleen pituus on puolisen metriä. Hangessa takajalka astuu yleensä etujalan jälkikuoppaan. Jälkijono näyttää mutkittelevan päämäärättömästi. Ravin nopeutuessa askel venyy aina 80 cm:iin ja jalkojen harotus vähenee. Supikoiran ravijälki ei kuitenkaan koskaan ole kettumaista loivasti polveilevaa helminauhaa.

Supikoiralle on tyypillistä, että pariskunta usein kulkee yhtä matkaa. Supikoira laukkaa yllättävän usein. Ravi lienee niin hidasta, että eläin kärkkäästi vauhdittaa menoaan laukkaamalla. Laukkajälki ei välttämättä aina ole erotettavissa nopeasta ravijäljestä. Kantavalle alustalle saattaa silti syntyä erilaisia laukkajäljen muunnelmia.

Kuva: Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Supikoiran jälki. Vasemmanpuoleinen on tyypillinen ”pyöreähkö” etukäpälän jälki, oikeanpuoleinen takakäpälän jälki näyttää osin myös kuvakulmasta johtuen soikeammalta. Kuva: Marko Muuttola

Supikoira on melko kömpelö. Syvässä upottavassa lumessa liikkuminen käy vaikeaksi, ja ainoa tapa päästä eteenpäin hangessa on loikkia. Supikoiran loikkajälki on tavallisesti parijälki, jossa takajalat osuvat etujalkojen jälkiin. Hypyn pituus vaihtelee 60:stä sentistä metriin, paljolti lumen syvyydestä riippuen. Jälki voi olla hieman näätämäinen, mutta syvään lumeen supikoiran keho jättää laahausjälkiä.

Supikoiran loikkajälki joka muuttuu raviksi. Kuva: Marko Muuttola
Vasemmanpuoleinen jälki on supikoiran ja oikeanpuoleinen mäyrän. Saappaan jälki mittakaavana keskellä. Kuva: Marko Muuttola

Supikoira pesii luolastoissa, kivien tai rakennusten alla. Supikoira voi asettua myös asumusten piharakennuksien tai harvemmin käytettyjen kesämökkien alle. Tällöin sen läsnäolon voi huomata myös pistävästä hajusta. Supikoira ei kaiva juurikaan itse luolastoja, vaan käyttää mm. mäyrän kaivamia luolastoja. Muutoin supikoira viettää maan alla aikaa satunnaisesti sulanmaan aikaan. Talvella, varsinkin paksumman lumipeitteen ja pakkasjaksojen aikaan supikoira voi alla maan tai rakennuksien alla pitkiäkin aikoja käymättä juurikaan ulkona. Leudoilla keleillä ja lumipeitteen mahdollistaessa liikkumisen supikoira voi kuitenkin poistua pesästä. Hiekkaisesta luolan suuaukosta ja supikoiran jäljistä voi siis päätellä supikoiran asuttavan luolastoa. Usein samassa luolastossa voi olla sekä mäyriä, että supikoiria ja luolan suuaukoilta voi löytyä jälkiä molemmista lajeista.

Supikoira liikkuu myös talvella, varsinkin leudoilla keleillä, matalassa lumessa ja hankikannoilla. Hiekkaisesti luolan suuaukosta voi siis päätellä supikoiran asuttavan luolastoa. Mäyrä ei juuri liiku luolaston ulkopuolella talvella, mutta kevättalvella luolan suulta voi löytyä myös mäyrän jäljet. Kuva: Henri Mutanen
Supikoiran jälkiä luolan suuaukolla. Kuva: Henri Mutanen
Kesäinen pesäluolastokuva. Kuva: Henri Mutanen

Jätökset

Mäyrän tapaan supikoira perustaa käymälän luolan lähistölle. Käymälän ulostekasa kasvaa joskus melko suureksikin, mutta useimmiten se on läpimitaltaan noin 30 cm ja korkeutta kertyy noin 10 cm. Supikoiran ulosteet ovat alle viiden cm:n pituisia ja parin sentin paksuisia. Ulosteessa on yleensä paljon kasvinosia. Joskus ne sisältävät lähes  pelkästään viljan jyviä. Niissä on karvoja ja luita, mutta kasvipitoisuus on useimmiten suuri.

Supikoirat tekevät käymälän pesän lähelle. Kuvassa erottuu hyvin, kun supikoirat ovat kulkeneet pesän ja käymälän väliä. Kuva: Marko Mikkola
Supikoiran tai mäyrän käymälää luullaan helposti karhun ulosteeksi. Tavaraa on paljon ja sisältö on samaa (viljaa, marjoja, sulamattomia kasvin osia, jne.) mutta pötkyn paksuus paljastaa tekijän. Supikoiran ja mäyrän käymälässä on sekä vanhoja että tuoreita ulostepötköjä. Karhun jätöksissä on aina samanikäistä tavaraa, vaikka kasa voikin olla samaa koko luokkaa. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus)
Karhun puolukkauloste. Huomaa supikoiraan ja mäyrään verrattuna, että uloste on kauttaaltaan samanikäistä. Kuva: Marko Mikkola
Uloste, jossa näkyy karvaa, marjoja ja hyönteisenosia. Kuva: Henri Mutanen

 

 

Toteutettu yhteistyössä: