Jäljet

Mäyrän (Meles meles) jäljet ovat luonnossamme helpoimmin tunnettavia nisäkkäänjälkiä. Mäyrän jälkipainallus muistuttaa pientä karhunjälkeä. Jäljessä erottuu useimmiten viisi varvasanturaa. Keskiantura on suuri. Etukäpälän jälki on noin 5 cm pitkä, ja takakäpälän puolta senttiä lyhyempi. Joskus kantapää ja ranneantura piirtyvät jälkeen. Silloin etukäpälän jälki on lähes 7 cm:n mittainen. Etukäpälien kynnet ovat pitkät, noin kaksi kertaa takakäpälien kynsiä pidemmät.

Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Mäyrän jälkipainalluksessa erottuu hyvin viisi varvasta. Kuva: Viivi Skogberg
Keskimmäisessä jäljessä erottuu hyvin mäyrälle tyypilliset pitkät kynsien painaumat. Kuva: Viivi Skogberg

Mäyrän lumijälkiä voi tavata syksyn ensilumilla ja jälleen kevään viimeisistä kinoksista tai jo alkukevään räntäsäillä. Yleensä mäyrä on melko hidasliikkeinen, mutta kömpelöksi sitä ei voi sanoa. Käydessään mäyrä usein astuu takatassullaan etutassun jälkeen. Kiireettömästi kulkiessaan se astelee varpaat sisäänpäin. Lyhyet jalat tanakassa kehossa ovat harallaan. Käyntiaskeleen pituus on puolisen metriä, ja jäljen askelleveys on silmiinpistävän suuri.

Mäyrän jälkiä tapaa harvoin lumikelillä. Kuva: Marko Muuttola
Ylemmässä jäljessä erottuu selvästi ainoastaan neljän varpaan painaumat, alemmassa kaikki viisi. Kuva: Marko Muuttola
Ketun ja mäyrän jäljet vasemmalta oikealle katsottuna. Kuva: Juha Tiainen

Mäyrän asuttaman luolaston tunnistaa vahvoista kulku-urista ja ulos tuodusta maasta. Joskus maata on voitu kasata luolan suuaukon ulkopuolelle suuriakin määriä, jolloin ympärille muodostuu kumpu. Mäyrä puhdistaa luolastojaan. Tällöin suuaukon lähistöltä voi löytyä heinäntuppoja tai muuta vastaavaa, jota mäyrä on käyttänyt pehmikkeenä.

Mäyrän asuttaman luolaston voi tunnistaa vahvoista kulku-urista ja ulos tuodusta maasta. Kuva: Henri Mutanen
Mäyrän kaivamassa pesässä asustaa useimmiten alivuokralaisina myös supikoirat. Kuva: Marko Mikkola

Jätökset

Mäyrä perustaa käymälän pesäluolan lähelle. Käymälä on matala kuoppa, johon mäyrä käy ulostamassa. Kuopan ympäriltä löytää usein myös mäyrän karkeita, vaaleita, tummakärkisiä karvoja. Ulosteet, jotka muistuttavat ketun ulosteita ovat noin 10 cm:n mittaisia, toisesta päästään teräväkärkisiä pötkylöitä. Ulosteen koostumus vaihtelee ravinnon mukaan.

Supikoiran tai mäyrän käymälää luullaan helposti karhun ulosteeksi. Niiden käymälöissä on kuitenkin sekä vanhempia että tuoreempia ulosteita. Tavaraa on paljon, sisältö on samaa (viljaa, marjoja, sulamattomia kasvin osia, jne.) mutta pötkyn paksuus paljastaa tekijän. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus)
Mäyrän jätös, jossa puolukka erottuu hyvin. Kuva: Suurpetoyhdyshenkilöiden koulutuspaketti 2017 (Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus)
Uloste, jossa näkyy karvaa, marjoja ja hyönteisenosia. Kuva: Henri Mutanen

 

Toteutettu yhteistyössä: