Talvella teeret (Tetrao tetrix) ruokailevat etupäässä koivuissa. Ne liikkuvat parvissa ja käyvät myös maassa yhdessä. Teerikukot muodostavat parvia talvisin suuremmassa määrin kuin kanat. Kukot voivat hyvinä vuosina lyöttäytyä satapäisiksi tokiksi, jotka ruokailevat koivujen latvaosissa. Naaraat kulkevat useammin yksikseen tai pienemmissä naarasparvissa.

Jäljet

Teeren jälki on selvästi pienempi kuin metson ja koppelon. Jälkipainalluksen pituus on 8-9 cm. Teerikukon jälki on suurempi kuin teerikanan, mutta sukupuolen tunnistaminen jäljen koosta on usein epävarmaa ja vaikeaa harjaantuneellekin metsästäjälle. Teeren ja metson jälkien erottamisessa toisistaan auttaa jälkien koon lisäksi myös elinympäristön havainnoiminen, mistä jäljet ovat löytyneet. Teeren jälkiä tapaa tavallisesti aukean laidoissa.

Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Teerikukot kerääntyvät perinteisille soidinpaikoilleen jo keskitalvella. Vaikka ne eivät vielä varsinaisesti soi, ne kulkevat paljon maassa soitimella. Pehmeäkin hanko kantaa lintuja hyvin. Kuva: Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Teeri on laskeutunut kieppiin ja lähtenyt lentoon jättäen siivenjäljet hangelle. Kuva: Tuomo Turunen.

Teeret yöpyvät kiepeissä aina kun lumiolot sallivat. Ne yöpyvät usein aukealla ja sukeltavat suoraan lennosta lumeen kaivaen metrin tai parin pituisen tunnelin laskeutumispaikasta, eli kiepin.

Hangelle on jäänyt selvät teeren siipien ja pyrstön jäljet. Kuva: Tuomo Turunen.

Teeret menevät usein kieppiin parvissa. Kiepin pohjalta löytyy ulostekasa, jossa päällimmäisenä on juokseva vihreä umpisuoliuloste.

Jätökset

Teeren uloste on hyvin samanlainen kuin metsolla, mutta kooltaan se on pienempi. Kuva: Tuomo Turunen

 

 

Toteutettu yhteistyössä: