Riekon (Lagopus lagopus) ja kiirunan (Lagopus muta) jalat ovat varpaita myöten höyhenpeitteisiä. Varpaat ovat lyhyet, mutta kynnet ovat pitkät, ja jäljen pituus 4-5 cm. Varpaiden höyhenpeite piirtyy jälkeen, jolloin varpaat näyttävät paksuilta ja jäljen ääriviivat ovat suttuisen epäselvät. Riekot liikkuvat talvella parvissa, joissa voi olla joskus kymmeniä lintuja. Suuresta riekkoparvesta jää ruokailupajukkojen ympärille laajoja jälkikenttiä. Riekko elää soiden laitamilla, ja tunturialueella kivikoissa. Kiiruna on todellinen tunturin lintu, joka ei talveksikaan juuri laskeudu alas paljakalta. Riekon ja kiirunan ulosteet muistuttavat teeren ulosteita.

Piirros kanalintujen jälkipainalluksista.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Jälkiä hangella.
Riekon jälkijono hangella. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä rinteessä.
Jälkijonoja hangella. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä upottavassa lumessa.
Riekon jälkijono upottavassa lumessa ja siivenjälkiä hangella. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä hangella.
Riekolla on ns. lumikenkä eli varpaat ovat höyhenpeitteiset. Höyhenet kannattavat lintua lumella paremmin sekä suojaavat kylmältä. Höyhenien jälki piirtyy riekon jalan jälkeen mukaan ja tekee kuviosta suttuisen näköisen.Kuva: Juha Tiainen
Syönnösjälkiä.
Syönnöksiä. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälkiä.
Riekko on vetänyt jalkaansa hangen pinnalla. Kuva: Juha Tiainen
Jätöksiä.
Riekon jätökset ovat pitkulaisia pötköjä. Kuvat: Juha Kuittinen.

Jätöksiä.

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry.  Logo Luonnonvarakeskus  Logo Suomen riistakeskus