Kesällä kuusipeura laiduntaa niityillä. Se on muita hirvieläimiämme ehdottomammin riippuvainen ruohomaisista kasveista. Talviaikaan kuusipeurat joutuvat käyttämään myös puuvartisia kasveja, mutta menestyäkseen kuusipeura tuntuu vaativan lisäruokintaa. Onkin kyseenalaista, voisiko kuusipeura Suomessa pitkään selvitä talvesta ilman lisäruokintaa. Suojaisat tiheät kuusikot ovat myös kuusipeuralle tärkeitä talvella.

Kuusipeuran paino jää alle sadan kilon. Naaraat ovat puolta pienempiä ja saavuttavat vain harvoin yli 50 kilon painon. Siten kuusipeura on kooltaan juuri metsäkauriin ja valkohäntäpeuran väliltä, mikä suuresti vaikeuttaa jälkien tunnistamista. Tunnistamisvaikeudet eivät kuusipeura-alueella rajoitu vain kuusipeuraan, vaan samalla myös metsäkauriin ja valkohäntäpeuran jälkien tunnistaminen käy paljon hankalammaksi. Kuusipeura on lisäksi seurallinen ja oman lajin seuran puutteessa se lyöttäytyy helposti metsäkauriin tai valkohäntäpeuran seuraan

Jäljet

Kuusipeuran sorkka on kapea (3,5–5 cm) ja pitkä (5–7 cm). Sorkan reunat ovat suoremmat kuin metsäkauriin ja valkohäntäpeuran. Lisäsorkat sijaitsevat melko korkealla eivätkä ne yleensä piirry käyntijälkeen kantavalla alustalla. Syvään lumeen lisäsorkat tekevät jäljen myös käynnissä. Käynnissä sorkkien asento on usein hieman ulospäin suuntautunut. Rauhallinen käynti on hieman laahaavaa; peura nostaa jalkojaan vain vähän, ja askelpituus jää yleensä alle metrin. Pukin askelleveys on melko suuri, mutta ei riittävän suuri ollakseen luotettava tuntomerkki.

Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Kuusipeuran jälki. Sorkan reunojen jättämät jäljet ovat suoremmat kuin valkohäntäpeuralla ja metsäkauriilla. Kuva: Marko Svensberg

Nopeassa ravissa ja laukassa sorkkia painetaan maahan niin suurella voimalla, että lisäsorkatkin piirtyvät jälkeen. Kuusipeuran jälki on melko luotettavasti tunnistettavissa ohuella lumella, jolloin sorkkien jäljet piirtyvät selvinä. Pehmeään syvään lumeen jää vain pelkät jälkikuopat, joista lajin tunnistaminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Hirvieläinten jälkien tunnistamisen kannalta onkin ehkä onnekasta, että kuusipeuran esiintymisalue maassamme on niin suppea.

Kuusipeura etsii talvellakin ruohovartisia kasveja ravinnokseen. Sopiville ruokailumaille syntyy laajoja kaivuukenttiä ja makuuksia. Kuusipeurat tallaavat myös kulkupolkuja, joista tunnistettavia jälkiä on vaikea löytää. Kuva: Marko Svensberg
Kuusipeurojen kaluama kaatunut puu. Kuva: Marko Svensberg
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Jätökset

Kuusipeuran ulostepapanat ovat tummia, alle 20 mm pitkiä ja noin 10 mm paksuja. Ne muistuttavat ehkä eniten lampaan ulosteita. Papanat eivät aina talvellakaan ole niin kiinteitä, että ne eivät tarttuisi toisiinsa.

Kuusipeuran jätöskasa. Kuva: Marko Svensberg

 

Toteutettu yhteistyössä: