Hirvillä on melko selvästi erilliset kesä- ja talvilaitumet. Kesäksi hirvet levittäytyvät maastoon tasaisesti, mutta talveksi ne kerääntyvät varsin suppeille alueille, joilla tiheys voi nousta suureksi ja toisaalta laajoilta alueilta hirvet voivat talviaikaan puuttua lähes kokonaan.

Jäljet

Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Täysikasvuisen hirven sorkka on suuri. Ensilumien aikaan vasankin sorkka on saavuttanut valkohäntäpeuran sorkan mitan. Sorkkaparin leveys on hyvä tuntomerkki. Valkohäntäpeuran sorkkaparin leveys voi olla 9 cm, hirven tätä selvästi suurempi. Täysikasvuisen hirven sorkan pituus on 12–16 cm. Etujalkojen sorkat ovat suuremmat kuin takajalkojen, ja kulkiessaan hirvi usein levittää etujalkojen sorkkia. Lisäsorkat sijaitsevat suhteellisen matalalla, ja jo käydessään raskas eläin painaa sorkkia maata vastaan niin voimakkaasti, että lisäsorkat piirtyvät jälkeen. Hirven jälki on niin iso, että lajista ei juuri voi erehtyä.

Hirven jälki soratiellä. Kuva: Katja Ikonen

Hirven kulkutapa on käynti. Omaehtoisesti se ei mielellään edes lähde raviin, vielä kuluttavammasta kulkutavasta puhumattakaan. Rauhallisen käynnin askelpituus on lähes kaksi metriä. Kantavalla alustallakin takajalka astuu etujalan jälkeen tai hieman sen taakse. Tämä on ehkä hieman odottamatonta ottaen huomioon hirven pitkät raajat. Hirven rintakehä on leveä, joten käyntijäljen askel leveys on suuri. Upottavassa hangessa askel lyhenee. Hirvi ei nosta jalkojaan korkealle, vaan pehmeään lumeen jää laahausura. Syvän lumen käyntijälki muodostuu siten kahdesta rinnakkaisesta urasta.

Hirven käyntijälki upottavassa hangessa. Hirvi on niin raskas, että sorkat uppoavat lumeen pohjia myöten lähes kaikissa oloissa. Hirven jäljelle on tyypillistä kaksi samansuuntaista uraa hangessa. Kuva: Juha Tiainen

Ravissa hirvi astuu takajalallaan etujalan jäljen yli. Lisäsorkat piirtyvät jälkeen, ja askel on pitkä, jopa yli 3 m. Ravin nopeutuessa askelleveys vähenee. Upottavan lumen ravijäljessä takajalka astuu silti tarkasti etujalan jälkeen. Ravissa sorkat harottavat, etujalkojen hieman enemmän kuin takajalkojen. Ravia nopeampaan liikkeeseen hirvi ei aivan vähäisestä syystä lähde, mutta tarvittaessa hirven laukka on nopeaa.

Hirven jälkiä ja makuus ilmakuvana. Kuva: Katja Ikonen

Jätökset

Hirven ulostepapanat ovat 2–3 cm pitkiä, usein melko pyöreitä ja toisesta päästään suippenevia. Tuoreita ulosteita peittää limakerros. Talvella ulosteet ovat tummia, kesällä vihertäviä ja löysempiä.

Hirven uloste soratiellä. Kuva: Katja Ikonen
Hirven jätökset. Kuva: Katja Ikonen
Hirven jätöksiä. Kuva: Juho Matala

Syöntijäljet

Kuusen kuorisyönnös. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Männyn kuorisyönnös. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Männyn kuorisyöntiä. Kuva: Juho Matala
Hirven kaluama pihlaja. Kuva: Juho Matala
Latvan ja rungon taitoksia ja kuorisyöntejä mäntytaimikossa. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Katkaistu koivunrunko. Kuva: Juho Matala
Kesäinen koivunriivintä. Kuva: Juho Matala
Männyn vanhaa ja uutta talvisyöntijälkeä. Kuva: Juho Matala
Vanha latvataitoskoivu. Kuva: Juho Matala

Hirvet aiheuttavat vahinkoa maa- ja metsätaloudelle syönnin kohdentuessa voimakkaasti esimerkiksi yhdelle taimikkokuviolle. Tutustu vahinkojen ennalta estämiseen liittyviin menetelmiin täältä.

 

Toteutettu yhteistyössä: