Saukko on luontodirektiivin alainen rauhoitettu riistalaji, joka ei varsinaisesti lukeudu pienpetoihin. Sen jälkiä löytyy samoista elinympäristöistä kuten minkinkin ja niitä voi erehtyä luulemaan myös esimerkiksi ketun, mäyrän tai supikoiran jättämiksi.

Jäljet

Näätäeläinten tavoin saukko (Lutra lutra) matkaa useimmiten loikkaamalla. Kantavalla alustalla liikkuminen on helppoa, jolloin askel venyy ja takajalkojen jäljet osuvat etutassujen jälkien etupuolelle. Rauhallisen loikan askelpituus voi kantavalla hangella olla 70–110 cm. Upottavassa lumessa liikkuminen on raskaampaa, ja silloin askel lyhenee. Ohueenkin lumeen piirtyy usein hännän laahausjälkiä. Upottavaan hankeen saukko puskee syvää kulku-uraa. Silloin loikka ei nosta eläintä hangesta kokonaan, vaan keho laahaa lumessa. Alamäessä ja joskus tasaisella maallakin saukko liukuu vatsallaan ottaen vauhtia pitkällä loikalla. Saukko on raskasrakenteinen ja kulkee muita näätäeläimiä useammin ravaten. Raviaskeleen pituus on 40–60 cm, ja saukko kulkee lyhyet jalat harallaan.

Saukon etujalan jälki on 7-9 cm pitkä, takajalan 5-6 cm. Upottavassa hangessa saukko kulkee pariloikkaa. Jos lumi on pehmeää, koko keho kyntää uraa lumeen. Saukko elää virtavesien varsilla, mutta voi kulkea pitkiäkin matkoja kuivalla maalla vesistöltä toiselle.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Saukon etutassun jälki on 7–9 cm pitkä, varvasanturat ovat melko pieniä, ja varpaiden väliin pingottuu ihopoimu uimaräpyläksi. Etutassun kynnet ovat voimakkaammat kuin takatassun. Kämmenantura on melko suuri, samoin ranneantura. Ranneanturan jälkipainallus voi silti olla pieni tai puuttua jäljestä kokonaan. Takatassu on etutassua pienempi (5–7 cm). Jalkapohjan antura on suuri, mutta usein se ei piirry jälkeen kokonaan. Ohuessa lumessa tai paljaalla maalla voi jälkeen piirtyä lähes pelkästään varpaiden painallukset.

Saukon loikkajäljet ohuessa lumessa jäällä.
Kuva: Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Laahausjälki pehmeässä lumessa.
Saukon laahausjälkeä. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä ohuessa lumessa.
Saukko on noussut vedestä ja kulkenut kantavalla jäällä. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälkeä.
Saukon laahausjälkeä. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälki.
Saukko vetää jalkojaan ja häntäänsä, joista molemmista jää paikoin laahausjälkiä. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä hangella sulan veden äärellä.
Saukko elää talvisin paljon jäiden alla ja viihtyy erityisesti siellä missä on sulapaikkoja. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälkiä. Kuva: Juha Tiainen
Erilaisia jälkiä.
Laahausjälkiä. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälkiä. Kuva: Juha Tiainen
Laahausjälkiä. Kuva: Juha Tiainen

Jätökset

Saukko merkitsee reviirinsä ulostein. Se ulostaa usein vesikiville ja rannoille ympäristöä korkeammille paikoille, joista toiset saukot helposti löytävät ne. Uloste on tummaa, ja siinä näkyy kalasuomuja ja luita. Kun saukko on syönyt sammakoita, uloste käy tahmeaksi. Haju on usein imelähkö eikä kovin vastenmielinen.

Saukon tummia ulosteita jäällä.
Jälkiä ja ulosteita. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä ja uloste lumella.
Saukko on noussut ojasta ja merkannut ulosteillaan reviiriään. Kuva: Juha Tiainen
Jälkiä ja ulosteita. Kuva: Juha Tiainen

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry.  Logo Luonnonvarakeskus.  Logo Suomen riistakeskus.