Villisika – perustiedot ja esiintyminen Suomessa

Esikatselu

Esiintyminen

Mannereurooppalainen sorkkaeläin, jonka vaellus voimistui kaakkoisrajan yli Etelä-Suomeen etenkin 1970-luvulla. Kannan koko nykyisin jopa yli 3000 eläintä. Villisika on alunperin lehti- ja sekametsien laji, mutta on osoittautunut hyvin sopeutumiskykyiseksi.

Villisikatutkimusta on tehty Euroopassa paljon. Perustiedot mm. painon osalta vaihtelevat huomattavasti riippuen mm. villisian alalajista ja ympäristöseikoista – esimerkiksi ravinnosta ja roudan määrästä (kylmyys)

Oheisessa taulukossa on keskimääräisiä tietoja. Mielenkiintoisin seikka on mahdollisuus kahteen pahnueeseen vuodessa. Tätä ei ole kuitenkaan tieteellisesti osoitettu ja ottaen huomioon villisian kantoajan voi kaksi pahnuetta olla usein mahdoton tehtävä villisikaemakolle. Villisikapahnueet syntyvät epäsäännöllisesti, joten myös se saattaa aiheuttaa mielikuvan kahdesta pahnueesta, jos viiruporsaita (alle 3 kk) tavataan esimerkiksi myöhään syksyllä. Kahden pahnueen mahdollisuutta ei kuitenkaan voi täysin poissulkea.

 

  • Syntymäpaino: 0,4 – 0,8 kg
  • Imetyksestä vierottaminen: 8 – 12 viikkoa
  • Sukukypsyyspaino: 40 kg
  • Sukukypsyysikä naaras: 8 – 15 kk
  • Sukukypsyysikä karju: 7 – 10 kk
  • Kantoaika: 112 – 120 päivää
  • Porsaiden määrä: 3 – 8
  • Pahnueita vuodessa: 1 (2)
  • Paino naaras: 35 – 150 kg
  • Paino karju: 50 – 200 kg

 

Tuntomerkit

Ruumis vahva ja sivuilta litteä, melko korkea. Pää suuri, jalat melko lyhyet ja kapeat. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän ja käyristyvät ylössuuntautuviksi torahampaiksi. Karvapeite vahvaa ja tummaa, pitkiä harjaksia runsaasti. Porsas aluksi pitkittäisviiruinen.

 

Villisian jälki on helpointa tunnistaa sen selvästi sivulle harottavista takakyntösistä. Villisian jälki saattaa olosuhteista riippuen muistuttaa muutoin esimerkiksi valkohäntäpeurapukin jälkeä.

 

Levinneisyys

Esiintyy kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Sen suuri lisääntymispotentiaali on mahdollistanut leviämisen. Villisian aluetason tiheys voi parhaimmillaan kaksinkertaistua vuodessa

Villisian esiintyminen maailmanlaajuisesti, istutetut alueet on merkitty sinisellä (PD-kuva).

 

Villisika menestyy hyvin monenlaisessa ympäristössä. Sopeutumiskyky erilaisiin olosuhteisiin on mahdollistanut sen levittäytymisen ja leviämisen ympäri maailmaa. Laji kestää metsästystä hyvin ja on siten kiitollinen riistanhoidon kohde ja klassinen riistaeläin, mutta huomionarvoista on se, että metsästyksellä ei villisikakantaa ole saatu missään vähennettyä, kun kannan koko on kasvanut riittävän suureksi.

Ravinto

Villisika on kaikkiruokainen muista sorkkaeläimistä poiketen, mikä näkyy myös sen ruoansulatuskanavan rakenteessa (hampaisto, yksinkertainen maha). Kasviravinto kuitenkin enemmän käytettyä kuin eläinravinto, joka muodostuu hyönteisistä, madoista, pikkunisäkkäistä ja haaskoista.

Villisian ravintoympyrä

 

Villisian ravintokäyttäytyminen näkyy ympäristössä. Se on kaikkiruokainen pioneerilaji, jolle kelpaa maanpäälliset ja maanalaiset kasvinosat sekä eläinperäinen ravinto toukista haaskoihin.

Villisian ravinnosta vähintään 10 % on eläinperäistä.

 

Lisääntyminen

Kiima yleensä Loka-marraskuussa. Porsaat syntyvät usein maalis –huhtikuussa, mutta valo-, ravinto ja muut ympäristöolosuhteet vaikuttavat pahnueen syntymisajankohtaan.Porsaita syntyy emakon iästä ja ravintotilanteesta riippuen 2 – 12.

 

Vaellusvietti

Yksittäiset karjut tunnetusti vaeltavat pitkiä matkoja ( 200 km), mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa myös porsaalliset naarat saattavat vaeltaa uusille elinalueille. Villisian vaelluskäyttäytyminen on pääosin vielä tuntematonta. GPS-tutkimusta on suunnitteilla Euroopassa useassa maassa. Alustavat tulokset puoltavat villisian erinomaisuutta löytämään uusia elinalueita pitkänkin matkan päästä.

 

Villisian esiintyminen ja kannan kehitys Suomessa

Ensimmäiset jääkauden jälkeiset havainnot tehtiin Suomessa lähteistä riippuen 1950 – tai 1970 – luvuilla. Villisikojen lisääntyminen pitkään vaatimatonta. Villisikakanta on kehittynyt 2010 – luvulla nopeasti ja syksyllä 2016 maassamme arvioitiin olevan yli 3000 villisikaa.

Hirvenmetsästyksen yhteydessä kerättyjen villisikahavaintojen mukainen kantatilanne loppuvuonna 2016 oli noin 3400 villisikaa