Vahtimismetsästys

Esikatselu

 

Vahtimis- tai kyttäysmetsästys tarkoittaa riistaeläimen odottamista saapuvaksi joko sen luontaiselle tai järjestetylle ruokailupaikalle. Pyynti voidaan toteuttaa myös odottamalla eläintä sen luontaisella kulkureitillä. Tämä metsästysmuoto vaatii harrastajaltaan metsästettävän eläimen elintapojen tuntemista, ja myös metsästysalueen maasto täytyy tuntea. Metsästäjän tulee tietää, mistä suunnasta riistaeläin oletettavasti saapuu alueelle, ja asettua sen mukaan vahtimaan tuulen alapuolelle, hyvän ampumaetäisyyden päähän.

Vahtimalla tapahtuvassa metsästyksessä on aikaa valita rauhassa sopiva saalisyksilö. Myös oikeaoppisen riistalaukauksen ampumiseen jää riittävästi aikaa. Ampumaetäisyys riippuu käytettävästä aseesta. Haulikkoa käytettäessä se on maksimissaan 35 metriä ja kiväärillä metsästettäessä hyvä ampumaetäisyys on noin 70 metriä.

Metsästäjä tähtää kojusta valkohäntäpeuroja ruokintapaikalla. Vasa tähtäimessä. Kuva: Hannu Huttu

 

Vahtimismetsästyksessä on tärkeää pyrkiä sulautumaan maastoon. Maanrajastakin metsästys onnistuu, mutta asettautuessaan muuta maastoa korkeammalle metsästäjällä on paremmat edellytykset saaliin saamiseen. Ylös torniin tai istumalavalle asettautuneen metsästäjän hajut leijailevat tuulen mukana kauemmaksi. Ylhäältä tarjoutuu myös parempi näkyvyys maastoon ja eläinten mahdollisuus havaita metsästäjä on huonompi. Myös metsästysturvallisuus paranee, kun kimmokevaara on pienempi. Vahtimalla metsästetään yleensä pieniä hirvieläimiä kuten metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa, majavaa, jäniksiä sekä pienpetoja.