Sorsalinnut

 

Kaikki sorsalinnut käyvät kesällä läpi täydellisen sulkasadon. Ne tulevat lentokyvyttömiksi, ja koreat koiraat vaihtavat sulkansa ja höyhenensä naaraan höyhenpukua muistuttavaan ”peruspukuun”. Myös nuorten sorsalintujen ensimmäinen nuoruuspuku muistuttaa pääpiirteissään naaraan pukua, jolloin lintujen iänmääritys on maastossa usein vaikeaa tai mahdotonta. Kaikilla lajeilla on kuitenkin lajityypilliset tuntomerkit myös perus- ja nuoruuspuvuissa. Tässä oppaassa keskitytään nimenomaan näiden pukujen tuntomerkkien esittelyyn.

Sorsalintujen metsästys on yleinen metsästysmuoto. Niitä metsästetään erityisesti iltalennolta, lintujen lentäessä tai laskeutuessa ruokailupaikoille. Joka vuosi saaliiksi saadaan noin puoli miljoonaa lintua, joista lähes puolet on sinisorsia. Metsästyksessä käytetään apuna myös kuvia eli kaaveita. Jonkin verran sorsalintuja metsästetään myös etsien niin sanottuja pomppulintuja, kulkemalla esimerkiksi vesistön rantoja pitkin kaislikosta lentoon lähtevien lintujen löytämisen toivossa. Eri vesilintulajien metsästäminen tapahtuu pääasiassa haulikkometsästyksenä, mutta niitä voi metsästää myös metsästykseen soveltuvalla jousella. Erityisesti hanhia metsästetään myös kivääriä apuna käyttäen.

HUOM.Tähän lisätään kuva aloittavan harrastajan kannalta tärkeimmistä vesilintujen erityistuntomerkeistä (ruumiinosien ja höyhenpeitteen ”nimet”)* 

 

PUOLISUKELTAJASORSAT

Suomen linnustoon kuuluu seitsemän säännöllisesti pesivää puolisukeltajasorsalajia, joita ovat sinisorsa, harmaasorsa (ainoa rauhoitettu laji), lapasorsa, haapana, jouhisorsa , tavi ja heinätavi.

Puolisukeltajat ovat sukeltajasorsiin verrattuna solakampia, ja niillä on pitkä kaula sekä pitkät ja terävät siivet. Sukeltajasorsat ovat raskastekoisempia ja töpäkämpiä, ja niiden siivet ovat leveämmät. Useimmat puolisukeltajat ovat syksyllä eriasteisen ruskeita ja juovikkaita. Niillä on tyypillinen jyrkkärajainen siipipeili siiven takareunassa. Lento on varsinkin pienillä lajeilla jonkin verran heittelehtivää, kun taas sukeltajasorsat lentävät määrätietoisemmin.

Kuvat lentoon lähtevistä puolisukeltajasta ja sukeltajasta**

[Lentoonlähtö vedestä tapahtuu puolisukeltajilla paikaltaan hyppäämällä sukeltajasorsien juostessa veden pintaa pitkin.]

Ravintonsa puolisukeltajat hankkivat nimensä mukaisesti puolisukeltamalla eli kurottamalla kaulansa veden pohjaan peräpään jäädessä pinnalle. Näin ollen puolisukeltajasorsat ruokailevat yleensä matalissa, rehevissä vesissä ja matalilla rannoilla. Jotkut lajit, kuten haapana, ”laiduntavat” toisinaan nurmikoilla ja puiduilla viljapelloilla. Eri lajien käyttämä ravinto vaihtelee. Haapana ja sinisorsa syövät pääasiassa kasviperäistä ravintoa kuten vesikasveja, silmuja ja viljaa. Lapasorsa, tavi ja heinätavi sen sijaan syövät pääasiassa eläinperäistä ravintoa kuten kirvoja, vesiperhosia ja toukkia. Jouhisorsa käyttää sekä kasvi- että eläinpohjaista ravintoa.

HUOM. Kuva pyrstö pinnalla veteen kurottavasta matalassa rehevässä vedessä ruokailevasta puolisukeltajasta*

Alla kuvatut pukutuntomerkit pätevät lähinnä naaraisiin, nuoriin yksilöihin ja peruspukuisiin koiraisiin, jollaisia sorsat pääasiassa metsästysaikaan ovat.

Puolisukeltajasorsat voidaan jakaa pukutuntomerkkien ja koon perusteella kolmeen ryhmään, joiden opettelu helpottaa lajimääritystä.

  1. Lajit, joilla siiven alapinnat ovat valkoiset: sinisorsa, harmaasorsa ja lapasorsa.
  2. Lajit, joilla siiven alapinnat ovat harmaat: haapana ja jouhisorsa.
  3. Pienikokoiset lajit: tavi ja heinätavi.

Kuva- ja äänimateriaalia verkossa sorsien ja hanhien tunnistamisesta

 

Lajiesittelyt:

Sinisorsa (Anas platyrhynchos)

Tuntomerkit

Sini- eli heinäsorsa on yleisin ja tutuin sorsamme. Rakenteeltaan se on kookkain ja raskastekoisin puolisukeltaja. Lennossa sinisorsan siivet ovat leveät ja pitkät. Siiven alapinnat ovat valkoiset, ja vatsa on harmaasorsasta poiketen aina muun ruumiin värinen. Lento on raskasta ja suoraviivaista, ja siivistä kuuluu lajityypillinen, hento vihellys. Lennossa ja usein uidessakin tummansinisenä loistava siipipeili on valkoisten juovien rajaama. Jalat ovat oranssinpunaiset, samanväriset jalat ovat vain lapasorsalla. Höyhenpuku on vaalean kellertävän ruskea, ja sille ovat tyypillisiä voimakkaat, mustat U-kuviot. Pyrstön reunasulat ovat vaaleat. Olkasulat eli tertiaalit ovat selvästi erottuvat, leveät ja väriltään tasaisen harmaat. Nokka on kookas ja leveä, ei kuitenkaan läheskään samaa luokkaa kuin lapasorsalla. Koiraan nokka on yksivärisen vihertävän keltainen, ja naaraalla oranssin- ja mustankirjava. Naaraalla nokan kuviot vaihtelevat suuresti, mutta mustan ja oranssin raja ei ole koskaan jyrkkä ja suora kuten harmaasorsalla. Joskus oranssi sävy voi puuttua kokonaan. Syyskuusta lähtien naaras sulkii kauniin kanelinsävyiseen pukuun. Nuoret linnut muistuttavat naarasta. Peruspukuinen koiras on naarasta tummempi, ja sen kupu on voimakkaamman punaruskea. Koiraat alkavat sulkia takaisin juhlapukuun jo elokuussa, joten syksyllä saattaa nähdä hyvinkerinäköisiä koirasyksilöitä ja loppusyksystä jo täysin juhlapukuun sulkineita lintuja.

Video heinäsorsan tuntomerkeistä

Esiintyminen ja elintavat

Sinisorsa pesii runsaslukuisena koko maassa levinneisyyden painopisteen ollessa kuitenkin eteläisessä Suomessa, missä se on runsain vesilintulaji. Sinisorsa viihtyy rehevillä järvillä, joilla, lammilla sekä merenlahdilla, mutta myös asutuksen tuntumassa. Laji puuttuu ainoastaan kaikkein karuimmista ja niukkakasvustoisimmista vesistä. Pesänsä se tekee kasvillisuuden kätköön, usein kauaskin vedestä. Sinisorsa on varsin karaistunut laji, ja syksyllä se muuttaa vasta myöhään loka-marraskuussa. Ainoana vesilintulajina sinisorsa myös talvehtii säännöllisesti ihmisruokinnan turvin kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa.

Metsästys:

Sinisorsa on sorsalinnuista yleisin saalislaji, ja sen saalismäärät ovat vuositasolla satojatuhansia yksilöitä

Video vesilintujen metsästyksestä

Eettisiä ohjeita vesilinnustajalle