Pyyntimenetelmät

Esikatselu

 

Hirvi on taloudellisesti merkittävin riistalaji Suomessa. Hirveä metsästetään tyypillisesti pysäyttävien koirien avulla, mutta sitä pyydetään jonkin verran myös ajoketjumetsästyksenä, vahtimalla sekä jäljittämällä. Saalismäärät vaihtelevat runsaasti vuosittain. Saalismääriin vaikuttavat kannan kehitystila ja alueelliset kannanhoidon tavoitteet. Kannanhoidossa huomioidaan, että hirvien aiheuttamat vahingot metsätaloudelle ja liikenteelle säilyvät kohtuullisina.

Hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue. Hirvenmetsästyksessä tämä tarkoittaa vähintään 1000 hehtaaria. Pinta-alavaatimuksen lisäksi hakijalla on oltava oikeus metsästää alueella hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä.

Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä tulee olla nimetty ja riistanhoitoyhdistykselle ilmoitettu metsästyksenjohtaja ja varajohtajat. Pyyntilupahakemus tehdään nykyisin pääasiassa sähköisesti Oma riista -palvelun avulla. Hakemuksen voi edelleen jättää myös paperisella lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä pyyntialueen kartta ja selvitys alueen pinta-alasta. Pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään huhtikuun viimeisenä päivänä Suomen riistakeskukselle.

Yhdellä hirven (tai hirvieläimen) pyyntiluvalla voi metsästää yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Nyrkkisääntönä on ollut, että aikuissaaliista tulisi puolet olla naaraita ja puolet uroksia. Riittävän suuri vasaverotus on varmistettu joissakin tapauksissa siten, että lupapäätöksessä määrätään aikuisten hirvien enimmäiskaatomäärä.

Hirvieläinten metsästys on muuta riistaa tarkemmin säädeltyä. Järeiden aseiden sekä voimakastehoisten patruunoiden ja luotien käyttö vaatii kiinnittämään erityistä huomiota turvallisuusnäkökohtiin. Hirvieläinten metsästykseen rihlatulla luotiaseella ampujana osallistuvan henkilön on suoritettava ampumakoe.

 

Hirvi tähtäimessä. Kuva: Hannu Huttu

 

Hirveä saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin painon on vähintään 9 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2700 joulea, tai luoden painon ollessa 10 grammaa tai enemmän, osumaenergian on vastaavalla tavalla mitattuna oltava vähintään 2000 joulea. Lisäksi hirven ampumiseen on käytettävä laajenemaan suunniteltua luotia.

Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta. Vaatimus ei kuitenkaan koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta.

 

Metsästys pysäyttävien koirien avulla

Metsästyksessä pysäyttäviksi koiriksi mielletään perinteisesti pystykorvaiset metsästyskoirarodut. Pysäyttävillä koirilla metsästys on ollut lähinnä yhden miehen pyyntimuoto. Hirvijahdissa metsästäjiä on passissa useampiakin, mutta koiran kanssa maastossa liikkuu yleensä vain yksi metsästäjä.

Koira päästetään hakuun metsästysalueelle, josta hirven tai hirvien oletetaan löytyvän. Pysäyttävän koira tehtävänä on etsiä hirvi hajuaistinsa avulla. Koiran ominaisuuksista ja sääoloista riippuen etsintä tapahtuu joko ilma- tai maavainulla eläimen jälkiä seuraten. Hirven löydyttyä koira pyrkii pitämään sen aloillaan ja kiinnittämään eläimen huomion itseensä paimentavalla haukulla ja liikehdinnällä. Riistan lähtiessä liikkeelle koiran tulee pyrkiä pysäyttämään se kiertämällä eläimen eteen. Pakolaukassa olevaa eläintä pysäyttävän koiran ei kuulu haukkua, vaan sen tulee seurata riistaa ääneti, pyrkien sen etupuolelle.

 

Jämtlanninpystykorvalla hirvilehmä haukussa. Kuva: Hannu Huttu

 

Metsästäjän tulee lähestyä koiransa haukkua tuulen alta tai sivutuulesta, jotta hirvi ei haistaisi metsästäjää. Koira pyrkii kääntämään saaliseläimen huomion itseensä viimeistään silloin, kun huomaa metsästäjän lähestyvän. Näin metsästäjälle tarjoutuu tilaisuus kaataa saalis seisontahaukkuun. Jos hirvi karkaa seisontahaukulta, hyvä koira saa sen pysähtymään ja näin tarjoutuu uusi mahdollisuus hiipiä haukulle.

Ampumatilaisuuden koittaessa koiran sijainti tulee huomioida, eikä se saa missään tapauksessa olla eläimen takana. Luoti läpäisee useimmiten riistan, ja myös kimmokevaara tulee ottaa huomioon. Lisäksi tulee huomioida muut mahdolliset eläimet haukussa, hirviä voi olla haukussa useitakin. Ennen ampumista täytyy varmistua, ettei kohteen takana ole laukaistaessa myöskään toista hirveä.

Vaikka pysäyttävä koira hoitaisi työnsä hyvin, riista päättää, milloin on aika vaihtaa maisemaa. Havaitessaan jotain epäilyttävää saalis pyrkii karistamaan seuraajansa kannoiltaan. Tällöin seuruemetsästyksessä tarjoutuu ampumatilaisuuksia myös passimiehelle. Passipaikaksi valitaan maastonkohta, josta hirven arvioidaan kulkevan ja jossa on riittävä ampumasektori. Kun sijoitutaan hieman muuta maastoa korkeammalla, näkyvyys paranee ja ampumaturvallisuus lisääntyy. Riista voi saapua passiin joko juosten, koiran seuratessa ääneti, tai kävellen, jolloin koira haukkuu. Haukun jäädessä näkymättömiin passimies ei saa lähteä hiipimään kohti haukkua ilman metsästyksen johtajan tai koiramiehen lupaa. Passimiehenkin tulee huomioida koiran sijainti ennen laukausta.

 

Ajoketjumetsästys

Ajoketjumetsästys tapahtuu usean metsästäjän yhteistyönä. Sulan maan aikana metsästettäessä on oletuksena, että pyydettäviä hirviä on ajettavalla alueella. Lumikelillä alue voidaan kiertää etukäteen ja varmistaa lumijäljistä, että siellä on riistaa.

Osa metsästäjistä asettuu passeihin ajettavan alueen etumaastoon tai sen ympärille. Muut pyyntiin osallistuvat lähtevät ajamaan riistaa liikkeelle. Ajaminen tapahtuu kulkemalla sopivin välimatkoin rivissä ja pitämällä tasaista ääntä riistan ylös saamiseksi. Yleensä ajoketjussa kulkevat eivät pidä aseita mukanaan turvallisuussyistä.

 

Hirven ajometsästys. Kuva: Hannu Huttu

 

Ampuminen tapahtuu passeista. Etukäteen on sovittu, missä vaiheessa – ajoketjun ylittäessä esimerkiksi tietyn maastonkohdan – passissa olijat voivat ampua vain passiketjun ohittaneita eläimiä ajoketjusta poispäin. Passi- ja ajoketjun välinen yhteydenpito onnistuu radiopuhelimien avulla. Ajoketjussa kulkevien on varmistuttava koko ajan siitä, että jokainen näkee viereiset ajoketjussa kulkevat. Näin ketju etenee rintamana ja liikkeelle lähtevät eläimet joutuvat etenemään kohti passiketjua.

Ajoketjumetsästys soveltuu hyvin sellaisiin maastoihin, joissa koiran käyttö on riskialtista esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjen teiden tai asutuksen vuoksi. Pyyntimenetelmä soveltuu erityisen hyvin esimerkiksi peltoalueella olevien metsäsaarekkeiden läpikäymiseen.

Ajoketjua käytetään erityisesti pienten hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran ja metsäkauriin  metsästyksessä. Perinteisesti ajoketjua on käytetty myös hirvenmetsästyksessä. Nykyään tilanne on usein kuitenkin se, että hirviporukassa on useita koiria, mutta pulaa ajomiehistä. Jos porukalla ei ole käytössään koiria, hirvieläinten metsästys onnistuu myös ajoketjun ja passimiesten avulla. Metsästyksen onnistumiseen vaikuttaa, minkälainen alue on kyseessä ja kuinka paljon siellä on riistaeläimiä. Uudesta lumesta on myös aina apua.

 

Vahtimismetsästys

Jotta metsästysajan lyhentäminen ei lisäisi hirvieläinten aiheuttamia peltovahinkoja, hirven vahtimismetsästys pelloilta on luvallista jo 1.9. alkaen muualla kuin Lapin maakunnassa. Hirveä saa metsästää vahtimalla pellolta syyskuun 1 päivästä lokakuun toista lauantaita edeltävään päivään. Hirvieläimen ajo, houkuttelu ja koiran käyttö metsästyksessä eivät kuitenkaan ole vielä silloin sallittua. Myös kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran ja valkohäntäpeuran vahtimismetsästys on sallittu alkaen 1.9. syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään. Vahtimismetsästys tapahtuu saman pyyntiluvan puitteissa kuin myöhemmin alkava ns. normaali pyynti, eli erillistä pyyntilupaa vahtimismetsästykseen ei haeta.

Alla olevassa diaesityksessä on avattu hirvieläinten vahtimismetsästyksen pelisääntöjä tarkemmin:

 

 

Oppitunnin avainsanat: hirvi, kannanhoito, pelto, metsästysmuoto