Pienpetojen ja rauhoittamattomien lintujen pyynti

Esikatselu

Peltokanalintujen, kyyhkyjen ja jänisten kantojen kokoon sekä metsästyskestävyyteen vaikuttavat kolme päätekijää:

  • Elinympäristöjen määrä ja laatu
  • Predaatio
  • Metsästys

Metsästyksen tulee olla kestävää ja oikein suunniteltua sekä kohdistua kannan tuottoon.

Predaatio on osa luonnon kiertokulkua, ja luontaisilla pedoilla on paikkansa Suomen luonnossa. Pienpetojen ja varislintujen sekä harmaalokin kannat ovat monin paikoin varsin runsaat. Elinympäristön tarjoaman pesimäsuojan ja poikueympäristöjen ollessa vähissä, pienpedot ja rauhoittamattomat linnut saalistavat tehokkaasti peltokanalintujen ja jänisten poikasia. Monin paikoin lintujen poikastuotto on erittäin huono vaikka elinympäristö olisi kunnossa.

Pienpetojen pyynti

Pienpetojen pyynti on olennainen osa riistanhoitoa. Tyypillisiä peltoriistan menestymiseen ja pesimätulokseen vaikuttavia pienpetoja ovat koiraeläimiin kuuluvat kettu ja supikoira sekä näätäeläimiin kuuluvat mäyrä, näätä, minkki ja kärppä.

Pienpetojen saalistus on yksi riistakantoihin vaikuttava tekijä. Pienpetopyynnillä voidaan ajallisesti ja alueellisesti vaikuttaa pienten riistaeläinten kantoihin ja näin parantaa esimerkiksi lintujen ja jänisten pesintämenestystä. Muuta riistaa ajatellen kriittisin vaihe on keväällä, juuri ennen lisääntymiskautta. Kevätkaudella pienpetojen pyynnin tulisikin olla erityisen aktiivista, sillä tuolloin poistetaan pääasiassa lisääntyviä yksilöitä.

Pienpetojen tehopyynti kannattaa ulottaa alueesta riippuen 1-3 kilometrin etäisyydelle peltoalueesta, jotta pyynnillä on todellista vaikutusta. Varsinkin Etelä-Suomessa maanomistus ja metsästysalueet ovat varsin rikkonaisia, ja tehokkaan pyynnin järjestäminen edellyttää usein metsästysseurojen välistä yhteistyötä. Tehokas pienpetopyynti on yhteinen intressi, ja tässä asiassa metsästäjien on hyvä tehdä saumatonta yhteistyötä.

Pienpetopyyntiin liittyvät menetelmät jaetaan aktiiviseen ja passiiviseen metsästykseen. Aktiivisella pyynnillä tarkoitetaan koirametsästystä, jossa käytetään apuna joko ajavaa tai pysäyttävää koiraa, sekä luolakoirametsästystä. Haaskapyynti ja pillittäminen ovat myös aktiivista pyyntiä. Passiivinen pienpetopyynti taas tapahtuu elävänä pyytävillä loukuilla ja heti tappavilla raudoilla. Tehokas pienpetopyynti vaatii suunnitelmallisuutta ja eri pyyntimenetelmien yhteiskäyttöä. Passiiviset pyyntilaitteet viritetään eläinten luontaisten kulkureittien tuntumaan hyödyntäen paikallistuntemusta ja karttaa, ja näitä pyyntimenetelmiä täydennetään aktiivisilla pyyntimuodoilla.

Supikoira ja minkki ovat vierasperäisiä lajeja, jotka ovat tehokkaasti levittäytyneet lähes koko maahan. Molemmat lajit ovat onnistuneet sopeutumaan Suomen luontoon ja pienpetojen väliseen kilpailutilanteeseen elinympäristöistä. Erityisesti supikoirakanta on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun aikana.

Pääosa minkkisaaliista saadaan erityisesti minkkiä varten kehitetyllä keinulautaloukulla ja muilla elävänä pyytävillä loukuilla sekä heti tappavilla raudoilla. Aktiivinen minkin pyynti esimerkiksi koiran avulla on vähäisempää.

Supikoira saaliit ovat kasvaneet jatkuvasti vuosien mittaan. Suosituin pyyntimuoto on loukkupyynti, joskin koirametsästys on viime vuosina lisännyt suosiotaan tehokkuutensa ansiosta.

Riistanhoidollisessa mielessä kotoperäisistä pienpedoista merkittävimmät ovat kettu ja näätä. Kettua pidetään yleisesti voimakkaimmin muuhun riistaan vaikuttavana pienpetona, sillä se saalistaa jopa metsäkauriin vasoja. Kettu on viisas eläin ja vaikea loukutettava. Yleensä loukkuun mennyt kettu onkin nuori yksilö. Lumipeitteen ollessa maassa kettua voidaan pyydystää jalkanarulla tai haaskalta. Ketun metsästys ajavaa koiraa apuna käyttäen on haastava metsästysmuoto, jossa ovat avainasemassa eläimen elintapojen ja kulkureittien tuntemus.

Näätä on merkittävä peto erityisesti metsäalueilla. Se on ainoa pienpeto, joka liikkuu ketterästi myös puissa. Aiemmin näätää pidettiin vanhojen metsien lajina, mutta se on sopeutunut elämään myös talousmetsissä. Pääosa näätäsaaliista saadaan heti tappavilla raudoilla, mutta pysäyttävän koiran avulla tapahtuvassa pyynnissä punnitaan koiran lisäksi myös metsästäjän taidot.

Näädän raudat sijoitetaan riittävän korkealle puuhun, puuta vasten asetetulle ”sillalle” tai puiden väliin rakennetulle ”sillalle”. Kuva: Marko Muuttola

Heti tappavien rautojen käyttö on kiellettyä ketun, mäyrän ja supikoiran metsästyksessä. Luolapyynnissä tulee kysyä maanomistajalta lupa kaivamiseen, ja lopuksi on entisöitävä hyvin pesät sekä siivottava jäljet. Koirilla metsästäessä tulee huolehtia myös, että koiran rokotukset ovat voimassa. Suomi on tällä hetkellä raivotauti- eli rabiesvapaa maa, mutta itärajan takaa vaeltavat pienpedot voivat tuoda taudin Suomeen. Jos näin käy, pienpedot levittävät tautia yhä laajemmalle.

Tarkemmat lajikuvaukset pienpedoista ja metsästysajat: http://riista.fi/riistatalous/riistakannat/elaimet/petoelaimet/

Supikoira

Supikoiran pyynti

Supikoiraa pidetään helpoimmin loukkuun menevänä pienpetona. Parit liikkuvat usein yhdessä, eikä supiparin yhyttäminen loukkuun ole harvinaista. Vanhat ja kokeneet yksilöt ovat vaikeammin pyydettäviä.

Loukkupyynnin valmistelut aloitetaan syötittämällä pyyntilaitteita jo loppukesällä, jolloin eläimet tottuvat vierailemaan niissä. Pyyntilaitteet viritetään pyyntikuntoon heti lainsäädännön salliessa eli elokuun alussa. Pyyntiä voidaan jatkaa menestyksellisesti talventuloon saakka, jonka jälkeen saalis vähenee supikoirien viihtyessä pesäluolastoissa. Jos lunta ei ole paljoa, supikoirat liikkuvat läpi talven.

Supikoira on kaikkiruokainen ja sille kelpaa myös raadonsyöjälle tyypilliseen tapaan pilaantunut ravinto. Pyyntitehon parantamiseksi syöttejä on hyvä levitellä myös loukun lähiympäristöön.

Supikoiran metsästykseen soveltuvat lähes kaikentyyppiset ja riittävän kookkaat loukut. Tehokkain malli lienee Kanu-loukku, jonka pyyntiteho perustuu siihen, että loukku on avoin kolmesta suunnasta, jolloin supikoira kokee sen turvalliseksi. Loukut kannattaa sijoittaa supikoiran käyttämille luontaisille kulkureiteille.

Supikoiraa pyydetään useimmiten loukulla. Kuva: Mikko Alhainen

Koiran käyttö supin pyynnissä

Pysäyttävän koiran käyttö on tehokkaimpia pyyntimenetelmiä supikoirien poistamiseen. Parasta pyyntiaikaa on alkusyksy, mutta kevättalvinen pyynti tuottaa parhaan hyödyn pesimiseen valmistautuvan linnuston kannalta. Tehokkaalla kevätpyynnillä voidaan luoda petotyhjiö ennen lintujen pesimäkautta.

Supikoira jää koiran kohtaamistilanteessa useimmiten seisontahaukkuun, ja toisinaan naamioituu kuolleeksi varsin taitavasti. Lähes kaikista riistaverisistä koiraroduista löytyy kelpo yksilöitä supikoiran pyyntiin.

Jäljestäminen ja luolametsästys

Supikoirat tapaavat jaloitella talviuniensa aikana varsinkin leudon sääjakson aikana. Niiden jäljestäminen ei ole yleensä erityisen vaativaa. Supikoiran jälkijono päättyy usein ladon alle tai pesäluolastolle, jolloin apuun tarvitaan koirapartio. Tällöin jäljestäminen muuttuu luolapyynniksi.

Pesäluolastolle tai onkaloille kannattaa tehdä tehoisku lopputalvella tai viimeistään kevään korvalla. Hyvät pesäluolat saavat runsaan petokannan alueella nopeasti uudet asukkaat. Samasta paikasta voi näin saada talven ja kevään aikana saalista useamman kerran.

Kuuntele supikoiran ääntä painamalla play-painiketta

 

Kettu

Ketun haaskapyynti

Ketun pyynti tapahtuu esimerkiksi haaskapyynnillä, mikä on suosittu ja tehokas pienpetojen metsästysmuoto. Haaskametsästyksessä pienpetoja houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle. Myös supikoiraa pyydetään paljon haaskapaikoilta. Muita ketun pyyntimuotoja ovat esimerkiksi ketun pyynti ajavilla koirilla, pillittäminen sekä loukkupyynti.

Haaskapyynnissä haaskapaikaksi valitaan esimerkiksi karttatarkastelun perusteella sopiva maastonkohta riittävän etäällä asutuksesta. Asuttuun rakennukseen tulee olla haaskalta ammuttaessa vähintään 150 m:n etäisyys ilman erillistä lupaa talon omistajalta. Haaskasta mahdollisesti tulevat hajuhaitat voivat vaatia haaskapaidan sijoittamiseksi paljon pidemmänkin etäisyyden. Haaskapaikka pyritään sijoittamaan aukealle paikalle niin, että kuunvalo paistaa alueelle metsästäjän selän takaa. Lisäksi sekä metsästyksen että haaskan hoidon kannalta paikan tulee olla helposti saavutettavissa. Haaskapaikkaa valittaessa tulee huomioida käytettävä ase ja ampumasuunta.

Pääsääntönä voidaan pitää, että kyttäyspaikalle mennään hämärän laskeutuessa. Eläinten liikkeitä ja riistakameraa hyödyntämällä voidaan päätellä, milloin on sopiva kyttäysajankohta ja eläimet mahdollisesti saapuvat paikalle.

Haaskan pitämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Riistaeläinten perkeitä ja luonnonkalaa käytettäessä haaskapaikkaa ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Nautojen, lampaiden, vuohien ja turkistuotantoon tarkoitettujen eläinten käyttäminen haaskapyynnissä on kielletty.

Kettupillien käyttö

Pienpetojen houkutuspillit ovat yleensä saaliseläinten parkumista matkivia pillejä. Pillin äänen houkutteleman pienpedon tarkoitus on siepata saalis lajikumppaniltaan tai tulla saaliinjaolle. Pillit toimivat lähinnä ketulle, mutta supikoirakin voi erehtyä paikalle uteliaisuuttaan.

Hiiren vikinää matkivat pillit toimivat yleensä parhaiten, mikäli lähietäisyydellä on pienpetoja. Nisäkkäiden pyynnissä tuulensuunnalla on merkitystä. Ketunmetsästäjän on yleensä asettauduttava poikkeuksellisesti tuulen yläpuolelle tai sivutuuleen, koska kettu pyrkii saamaan kohteesta vainun varmistaakseen, mistä on kyse. Taktiikkana on ampua kettu, ennen kuin se haistaa metsästäjän tai kun se on hakeutumassa metsästäjästä tuulen alle. Houkuttelupaikalla sijoittaudutaan myös siten, että metsästäjä naamioituu mahdollisimman hyvin maastoon. Ketun pillitys vaatii myös liikkumattomana oloa, koska kettu havaitsee liikkeen hyvin herkästi.

Ketun pillitys onnistuu parhaiten hämärän molemmin puolin, aamulla ja illalla. Kuutamon aikaan tai olosuhteiden muutoin salliessa myös yöllä on hyvä aika pillittää kettua. Päivällä ketut ovat yleensä varovaisempia.

Elokuun alusta alkava pienpetokausi on otollista aikaa houkuttelupyynnille. Niitetyltä pellolta voi onnistua houkuttelemaan ketun hiirenvikinää matkimalla. Kuva: Marko Muuttola

Kuuntele ketun ääntä painamalla play-painiketta

 

Varisjahtia houkutushuuhkajan avulla

Varisjahti huuhkajan kuvaa käyttäen on nykyisin tehokkain tapa vähentää harmaatakkisia pesärosvoja. Paikalle osuva varisparvi käy ahnaasti täytetyn pöllön tai muovikaaveen kimppuun, jolloin lintuja pääsee ampumaan sopivalle etäisyydelle pystytetystä piilokojusta tai maaston suojasta.

Varisjahtia ei kannata harjoittaa aivan pellon välittömässä läheisyydessä, jotta ei aiheuteta suotta tarpeetonta häiriötä alueen muulle linnustolle. Varispillillä voi matkia varisten kiukkuisia huutoja ja tehostaa huuhkajan toimivuutta. Variksen äänen soittaminen lintujen houkuttelemiseksi on kiellettyä. Keinotekoisen ääntä synnyttävän laitteen käyttö houkuttimena on mahdollista vain poikkeustapauksissa ja vaatii poikkeusluvan.

Varislintujen pyynti houkuttelemalla onnistuu myös syksyllä, ja lisähoukuttimena käytetään variksen kuvia. Kuva: Marko Muuttola

Kuuntele variksen ääntä painamalla play-painiketta