Pienpetojen haaskametsästys

Esikatselu

 

Haaskametsästyksessä pienpetoja houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle. Haaskapyynti on suosittu ja tehokas pienpetojen metsästysmuoto, joka kohdistuu pääosin kettuun ja supikoiraan. Muita pienpetoja, kuten mäyriä, saadaan saaliiksi vain satunnaisesti.

Haaskapaikaksi valitaan esimerkiksi karttatarkastelun perusteella sopiva maastonkohta riittävän etäällä asutuksesta. Asuttuun rakennukseen tulee olla vähintään 150 m:n etäisyys ilman erillistä lupaa talon omistajalta. Metsästyksen että haaskan hoidon kannalta paikan tulee olla helposti saavutettavissa. Haaskapaikkaa valittaessa tulee huomioida käytettävä ase ja ampumasuunta. Taajama-alueelta tai valaistulta tiealueelta peilaava valo kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää, turvallisuusnäkökohtia unohtamatta. Pääsääntöisesti haaskapyynnissä turvaudutaan kuun tarjoamaan valaistukseen.

Haaskapaikka kannattaa sijoittaa aukealle paikalle, niin että kuunvalo paistaa alueelle metsästäjän selän takaa. Kuva: Hannu Huttu

 

Haaskapaikan syötitys kannattaa aloittaa heti alkusyksystä, jotta nuoretkin yksilöt oppivat nopeasti, missä ravintoa on helposti saatavilla. Suurempi syöttimäärä kannattaa kaivaa maahan kärpästen ulottumattomiin, mutta pienen osan syöteistä voi heitellä lähialueelle tuoksuja levittämään. Alkusyksystä syötit pilaantuvat nopeasti, mutta ilman viiletessä syötit päätyvät yhä todennäköisemmin pienpetojen suuhun. Talven tullen on hyvä, että paikalla on maahan kaivettuna isompi erä tuoksuja levittävää syöttiä. Säännöllinen syötittäminen haaskapaikalla maanpinnalle heitettävillä herkkupaloilla totuttaa pienpetoja samalla metsästäjän hajuun. Liikasyötitys ei ole kuitenkaan kenenkään etu, ja sottaiset haaskapaikat luovat muille metsällä liikkujille negatiivisen kuvan metsästyksestä. Kevään tullen, viimeistään toukokuussa, haaskapaikka siivotaan ja tarvittaessa kalkitaan.

Kyttäyspaikka voidaan rakentaa esimerkiksi ladon tai muun rakennuksen sisään. Näin se sulautuu maisemaan paremmin. Kyttäyspaikka rakennetaan mieluiten hieman irti maanpinnasta, jolloin ampumaturvallisuus paranee kimmokevaaran vähentyessä. Lisäksi ihmishajujen leviäminen haaskapaikalle vähenee ja näkyvyys paranee. Kyttääminen voi tapahtua myös esimerkiksi puuta vasten rakennetusta istuinlavasta. Tapahtuipa metsästys kopista tai avolavalta, eri ampumamatkoille on hyvä sijoittaa esimerkiksi muutamia pieniä kuusia. Pimeässä etäisyyden arviointi on vaikeaa, mutta näiden merkkipaalujen ansiosta se onnistuu paremmin.

Pääsääntönä voidaan pitää, että kyttäyspaikalle mennään hämärän laskeutuessa. Eläinten liikkeitä ja riistakameraa hyödyntämällä voidaan päätellä, milloin on sopiva kyttäysajankohta ja eläimet mahdollisesti saapuvat paikalle.

Haaskan pitämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Riistaeläinten perkeitä ja luonnonkalaa käytettäessä haaskapaikkaa ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Jos haaskapaikalla käytetään muita kuin luonnonvaraisia eläimiä tai niiden teurastuotteita, haaskapaikasta tulee tehdä ilmoitus paikan kunnaneläinlääkärille. Sikoja, poroja, hevosia ja siipikarjaa sekä alle 12 kk ikäisiä nautoja ja niiden teurastamo- ja leikkaamosivutuotteita saa käyttää haaskapyynnissä. Lampaiden ja vuohien, sekä tarhakettujen, minkkien ja supikoirien käyttö haaskapyynnissä ovat kielletty kokonaan. Ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä, mukaan lukien keskuskeittiöistä ja kotitalouksista peräisin olevan jäteruoan käyttö on myös kiellettyä.