Metsän uudistaminen ja energiapuunkorjuu

Esikatselu

Avohakkuu ja metsän uudistaminen

Riistametsän uudistamisessa tulee varmistaa riistalle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen yli kiertoajan. Uudistusalan rajauksessa tulee välttää suoralinjaisuutta, ja suosia luonnollisia kuvion rajoja. Uudistusalan rajautuessa suon ja kankaan tai lehti- ja havumetsän väliseen vaihettumisvyöhykkeeseen, se rajataan uudistuksen ulkopuolelle.

riistatiheikkö uudistusalalla
Uudistusalalle jätetty tiheikkö. Kuva: Marko Svensberg

Riistametsässä suositaan kullekin kasvupaikalle soveltuvia mahdollisimman vähän maanpintaa rikkovia maanmuokkaustapoja. Maanmuokkauslajeista kääntömätästys minimoi maanpinnan rikkoutumisen ja säästää varpujen juuria. Jos maanmuokkaus joudutaan tekemään alkukesästä, lintujen pesimäaikaan, pesät on hyvä paikantaa kanakoiran avulla ja merkitä, jotta ne pystytään kiertämään.

Uudistamisen yhteydessä tulee huolehtia perustettavan taimikon sekametsäisyydestä. Hyvä vaihtoehto yhden puulajin metsän perustamiselle on havusekametsä. Lehtipuiden keinolliseen uudistamiseen on harvoin tarvetta. Havusekametsän kasvattaminen on taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi toiseen harvennukseen asti kasvatettava 10–20 prosentin kuusisekoitus ei alenna merkittävästi metsän tuottoa edes karuimmilla kasvupaikoilla.

säästöpuuryhmä
Säästöpuuryhmä luo puustoon rakenteellista monipuolisuutta. Kuva: Janne Miettinen

Jos uudistusalalla on elinvoimainen alikasvos, sitä kannattaa hyödyntää uudistamisessa. Näin säilytetään alueen peitteisyyttä ja varvustoa. Samalla säästyy maanmuokkauksen ja istutuksen tai kylvön kustannuksia. Olemassa olevaa taimiainesta hyödynnettäessä uudistusalan raivaus toteutetaan tarvittaessa vasta taimikon varhaisperkauksen yhteydessä. Liiallista siistimistä ja raivausta tulee välttää myös istutus- tai kylvötaimikkoa perustettaessa.

Uudistusalalle jätetään alikasvoksen muodostamia riistatiheikköjä. Säästöpuut jätetään ryhmiksi ja sijoitetaan arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen tai osaksi riistatiheikköä. Säästöpuuryhmistä ei raivata alikasvosta tai muokata maaperää.  Lahopuut säästetään ja kierretään maanmuokkauksessa mahdollisuuksien mukaan.

Suuremmilla metsätiloilla voi hakkuiden sijoittelussa säästää ns. vihervöitä tai ekologisia käytäviä. Nämä puustoiset käytävät säilyttävät peitteisyyttä ja luovat puustoon rakenteellista vaihtelua.

Energiapuunkorjuu

Riistametsän energiapuunkorjuussa on tärkeää säilyttää mahdollisimman paljon suojaa.

Kasvatushakkuissa energiapuunkorjuun ulkopuolelle rajataan aiemmin jätetyt riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät. Korjaamatta kannattaa jättää myös puuntuotannon kannalta vähämerkitykselliset alueet sekä vaikeakulkuiset maastonkohdat, kuten kosteat painanteet ja kivikot.

Paikoitellen tulee säästää alikasvosta ja pensaikkoa. Alikasvoskuuset, joiden oksat ulottuvat maanpintaan, ovat erityisen tärkeitä suojan luojia. Laajat säästöpuuryhmät puolestaan edistävät mustikanvarvuston säilymistä uudistusalalla.

Metsäkanalinnut hyötyvät hakkuutähteistä pesimäaikaisena suojana ja siksi metsänhoitosuositusten mukainen määrä tähteitä tulee jättää keräämättä. Uudistusalojen hakkuutähteiden kerääminen puolestaan näyttää parantavan varvuston elpymistä.

Riistametsään ei suositella kantojen nostoa, sillä se rikkoo maaperää ja varvuston juuria enemmän kuin tavanomainen maanmuokkaus. Jos kantojen nosto kuitenkin tehdään, tulee kantoryhmiä jättää korjaamatta vaihettumisvyöhykkeiltä ja läheltä runsaita mustikanvarvustoja. Korjaamattomien ryhmien tavoitteena on säilyttää varpukerrosta.

kantojen noston jälkeä
Kantojen nosto katkoo varvuston juuret. Mustikan palautuminen alueelle saattaa kestää vuosikymmeniä. Kuva: Marko Svensberg

Kantojen nostoa ja hakkuutähteiden keruuta tulee välttää lintujen haudonta-aikaan touko-kesäkuulla.

 

Testaa osaamisesi metsänuudistamisesta ja energiapuunkorjuusta

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

 

Oppitunnin avainsanat: metsänhoito, uudistushakkuu, energiapuu, avohakkuu