Muut pyyntimenetelmät

Esikatselu

 

Lehtipuhallin

Merensaaristossa tehokkaaksi minkin pyyntimuodoksi on havaittu Saaristomerellä kehitetty menetelmä, jossa minkkejä metsästetään koiraa ja lehtipuhallinta apuna käyttäen. Kaksi tai kolme metsästäjää kulkee veneellä luodolta toiselle antaen koiran etsiä luodoilla majailevat minkit. Kun koira paikantaa kiven alla lymyilevän eläimen, yksi metsästäjistä ryhtyy häätämään sitä lehtipuhaltimella kolostaan muiden ryhmittyessä ympärille ampujiksi. Puhaltamalla ilmaa kivenkoloihin pikkupeto saadaan ryntäämään ulos piilostaan ampujien ulottuville. Mistä tahansa rodusta peräisin oleva koira soveltuu tähän metsästysmuotoon, sillä koiralta edellytetään vain sitä, että se on kiinnostunut minkin hajusta.

Lehtipuhallinta saa käyttää vain luolassa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka niitä vastaavissa olosuhteissa olevan tarhatun naalin, ketun, supikoiran, minkin, kärpän, oravan, mäyrän, pesukarhun sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseksi tai karkottamiseksi.

 

Koirien paikallistamaa minkkiä häädetään liikkeelle lehtipuhaltimen avulla. Koirat estävät minkkiä karkaamasta oikealle, ja ampuja on asettunut vastakkaiselle puolelle. Tavoitteena on saada minkki pakenemaan veteen, mistä sen ampuminen onnistuu turvallisesti. Kuva: Tommy Arfman

 

Lippusiimametsästys

Lippusiiman käyttö perustuu petojen luontaiseen varovaisuuteen. Lippusiima voidaan virittää passiketjun jatkoksi, estämään eläintä karkaamasta kohdasta, jossa ei ole metsästäjää. Lippusiima voidaan myös kiertää koko alueen ympäri, jolloin eläimen päivämakuupaikka jää siiman sisäpuolelle. Petoeläin havaitsee siima luontoon kuulumattomaksi joko näön tai siimasta lähtevän ikävän hajun perusteella. Tällöin eläin kääntyy takaisin ja pyrkii löytämään uuden maastonkohdan päästäkseen karkuun.

Siima voidaan valmistaa kestävästä, ohuesta langasta, johon kiinnitetään värikkäästä kankaasta leikattuja ohuita lippuja noin kuudenkymmenen sentin välein. Siiman hajustamiseen riittää yleensä sen pitäminen sisätiloissa. Siiman pituus riippuu käyttötarkoituksesta. Jos eläin halutaan kiertää kokonaan siiman sisään, siimasta kannattaa tehdä noin kolmen kilometrin pituinen. Liian pieneen kierrokseen kierrettävä eläin pakenee jo siimaa viritettäessä.

Valmis lippusiima voidaan levittää maastoon kevyen, metallirakenteisen kelan avulla. Kun eläin on lumikelillä saatu kierrokseen, kaksi metsästäjää vetää lippusiiman maastoon. Toinen purkaa siimaa kelalta, ja toinen asettelee sen paikalleen sopivalle korkeudelle. Lippujen alapäiden tulisi koskettaa eläintä selkään, jos se pyrkii kulkemaan siiman alta. Siiman tulisi olla aina näkyvissä, joten sitä ei kannata asentaa liian tiheisiin maastonkohtiin.

Passit sijoitetaan siiman ulkokaarelle, tuulen alle. Yksi metsästäjistä kannattaa sijoittaa eläimen menojäljille. Jos kierros on pieni, yksikin henkilö voi saada pidettyä eläimen liikkeessä. Mitä rauhallisemmin ajomies liikkuu alueella, sitä rauhallisemmin ajettava käyttäytyy ja pysyy paremmin siiman sisäpuolella. Joskus voi käydä niin, että aikaisemmin siimasta karannut tai ihmisten hajuihin tottunut peto vähät välittää siimasta, ja tällöin kaikki etukäteen tehtävät varotoimet voivat osoittautua turhiksi.

 

Lippusiima oli aikoinaan hyvin suosittu pyyntimenetelmä erityisesti kettujen metsästämiseksi. Nykyisin menetelmää käytetään jonkin verran passiketjun jatkona ja apuna susien poikkeuslupapyynnissä. Kuva: Hannu Huttu

 

Keinotekoinen valonlähde

Keinotekoisen valonlähteen käyttö on metsästyksessä yleisesti kielletty. Poikkeuksena se on kuitenkin sallittu villisian ja supikoiran metsästyksessä villisian ruokintapaikalla kiinteää keinovaloa käyttäen sekä haavoittunutta tai jalkanarussa olevaa eläintä jäljitettäessä ja lopetettaessa sekä luolassa, loukussa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä lopetettaessa. Taskulamppu on keinotekoinen valonlähde.

Oppitunnin avainsanat: minkki, pienpeto, koirametsästys, kettu, supikoira