Metsästys haukkuvalla lintukoiralla

Esikatselu

 

Perinteisimpänä suomalaisena kanalintujen metsästysmuotona pidetään haukkuvaa lintukoiraa apuna käyttäen. Tässä metsästystavassa koira haukkuu puussa olevaa kanalintua, jonka metsästäjä löytää haukun perusteella ja saa näin mahdollisuuden linnun ampumiseen.

Tärkeää haukkuvalla lintukoiralla metsästettäessä on, ettei lintu ole havainnut metsästäjää, ennen kuin koira on löytänyt sen. Tästä syystä koiran on lintuja hakiessaan liikuttava tarpeeksi kaukana metsästäjästä. Hyvin hakeva koira liikkuu haun aikana 200-300 metrin päässä metsästäjästä, kulkusuunnan molemmin puolin ja edessä. Haun aikana koira ottaa metsästäjään yhteyttä 10-20 minuutin välein. Haun aikana metsästäjä liikkuu mahdollisimman äänettömästi ja rauhallisesti, jolloin koira ehtii hakea koko edessä olevan maaston tarkasti. Koiran löydettyä linnut maasta ne usein lentävät lähellä oleviin puihin. Sieltä koira löytää ne seuraamisen jälkeen. Koira voi löytää myös jo valmiiksi puussa olevan linnun.

 

Lintuhaukun lähestyminen ja ampumatilanne

 

Löydettyään puussa olevan linnun koira aloittaa haukun. Saadakseen ampumatilaisuuden metsästäjän on lähestyttävä haukkua varovasti ja äänettömästi, sillä kanalinnun näkö ja kuulo ovat erinomaisia. Ampumatilanteeseen pääsemistä helpottaa huomattavasti, jos metsästäjä on pukeutunut asusteisiin, jotka sulautuvat maastoon eivätkä kahise.

Haukun alussa lintu on varovaisimmillaan ja pakenee vähäisempiäkin merkkejä metsästäjästä. Varsinkin sivusuuntaisen liikkeen lintu havaitsee helposti, minkä vuoksi haukkua kannattaa lähestyä mahdollisimman suoraviivaisesti. Lähestyttäessä tulee käyttää hyväkseen näkösuojia kuten alikasvoskuusia ja pensaita. Viimeisessä lähestymisvaiheessa huomaamaton eteneminen monesti edellyttää linnun lähestymistä kontaten tai ryömien.

 

Kun haukussa oleva lintu on havaittu, metsästäjän tulee arvioida, onko ampumalinja esteetön – pienikin havutupsu voi estää kuolettavan osuman saamisen lintuun. Kuva: Hannu Huttu

 

Haukussa oleva lintu on useimmiten hyvin piiloutuneena haukkupuuhun. Varsinkin naarasmetson tai –teeren havaitseminen puusta voi olla vaikeaa. Usein metsästäjät pitävät mukanaan katselukiikareita, joilla linnun havaitseminen on helpompaa. Haukun jatkuessa pidempään lintu usein äännähtää tai liikahtaa, jolloin sen havaitseminen helpottuu.

Kun haukussa oleva lintu on havaittu, on tärkeää arvioida sen etäisyys metsästäjästä. Metsästäjän täytyy myös etsiä sellainen ampumalinja, jossa ei ole havuja metsästäjän ja linnun välissä. Hämmästyttävän pieni havutupsu ampumalinjalla estää sekä haulikolla että kiväärillä kuolettavan osuman saamisen lintuun. Monen haukkuvalla lintukoiralla kanalintuja metsästävän asevalinta onkin yhdistelmäase, tavallisesti haulirihla, jolla vältytään kahden aseen kantamiselta.

Tavallisimmat haukkuvat lintukoirarodut ovat kansalliskoiramme suomenpystykorva ja pohjanpystykorva. Jonkin verran käytetään myös karjalankarhukoiraa sekä eri laikarotuja, joista osa oppii myös linnunhaukkujiksi.