Luolakoirametsästys

Esikatselu

 

Luolakoirilta tapahtuva metsästys on vakiintunut pyyntimuoto Suomessa. Sillä on aktiivinen harrastajakunta, ja pyyntiin käytettyjen koirarotujen rekisteröintimäärät ovat pysyneet tasaisina. Luolakoirien varsinainen menestyskausi alkoi 1980-luvulla supikoirien yleistyttyä Suomessa. Nykyisin supikoira onkin yleisin luolametsästyksen kohde. Aiemmin luolakoiria käytettiin lähes yksinomaan mäyrien ja kettujen pyynnissä. Pienpetojen saalismäärät ovat 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa yli kymmenkertaistuneet. Luolakoiria tarvitaan entistä enemmän pitämään pienpetokantoja kurissa. Yleisimmin luolametsästyksessä käytettäviä koiria ovat terrierit ja mäyräkoirat.

Luolakoirien avulla metsästetään pääasiassa lumiaikaan, kun eläimet viettävät aikaansa luolastoissa. Tehokkainta pyynti on marras- ja maaliskuun välisenä aikana. Luolakoirilla saadaan noin 15-20 % koko supikoirasaaliista. Pyynnin merkitys on kuitenkin moninkertainen, sillä saalisyksilöt ovat pääasiassa talvesta selviytyä, lisääntyviä yksilöitä.

Luolapyynti käynnistyy, kun eläin on jäljitetty lumikelillä piiloonsa. Luolakoiria tarvitaan myös, kun esimerkiksi ajokoira on ajanut eläimen maan alle. Sulan maan aikana koiralla voidaan tarkastuttaa ennalta tiedossa olevia luolastoja. Koira ilmaisee, jos riistaeläin on paikalla. Luolakoira etsii riistaeläimen maaluolasta, louhikosta, kiven tai rakennuksen alta. Paikannettuaan eläimen koira pyrkii työskentelyllään, haukkuen tai muuten painostaen, joko karkottamaan riistan ulos tai pidättelemään sitä paikoillaan.

Riistaeläimistä kettu on herkin tulemaan luolasta ulos, mikäli sillä ei ole vihiä metsästäjistä luolan ulkopuolella. Supikoirat oleilevat luolassa yleensä pareina talviaikaan. Koiran työskennellessä toisen eläimen kanssa toinen yrittää usein paeta luolasta. Mäyrä tulee harvemmin ulos saakka, vaan se puolustautuu ja piilottelee luolastossa.

Ketun luolapyynnissä metsästäjät ovat haulikoiden kanssa 20-30 metrin päässä luolasta. Ampuminen tapahtuu turvallisiin suuntiin, luolasta poispäin. Samalla tavoin voidaan aluksi menetellä myös supikoiran metsästyksessä. Maan alle juromaan jäänyt supikoira joudutaan yleensä kaivamaan esiin tai koiraa joudutaan auttamaan eläimen talteen saamiseksi. Mäyrä on haasteellisin vastustaja koiralle, ja se saadaan useimmiten saaliiksi vasta kaivamalla luolasto auki. Mäyrä saattaa myös ajaa koiran luolasta ulos.

Luolakoiralla on kaulassaan tai hännässään luolatutka, joka on koiran tärkein turvavaruste. Se on pieni lähetin, joka voidaan paikantaa 10 cm:n tarkkuudella. Parhaat paikantimet toimivat 60-70 metrin etäisyyteen saakka. Tutkalla pelaamalla saadaan selville, kuinka syvällä ja missä kohdassa koira on. Sen jälkeen voidaan aloittaa kaivaminen. Kaivamiseen täytyy olla aina maanomistajan lupa. Luolaston tullessa esiin koira otetaan sieltä pois ja riistaeläin lopetetaan pienikaliiperisella revolverilla tai pistoolilla luolaan. Lopetuslaukaus ammutaan eläimen aivoihin tai selkärankaan, ja siinä saa käyttää apuna valoa. Saaliin saamisen jälkeen on tärkeää peittää kaivannot ja entisöidä pesäluolasto. Näin alueella on turvallista kulkea ja luolasto säilyy myös jatkossa eläinten käytössä.

Pesän huolellinen entisöiminen on tärkeää. Auki kaivettu käytävä peitetään joko laattakiveä tai paksuja puita käyttäen. Puiden päälle on hyvä laittaa havuja ennen maa-ainesten lapioimista takaisin. Hyvin korjattu pesä säilyy pienpetojen käytössä jatkossakin. Kuva: Hannu Huttu

 

Luolastot voivat olla hyvin erikokoisia. Niissä voi olla useita sisäänmenoaukkoja, syvyyttä voi olla useita metrejä, ja tunneleita voi olla monessa kerroksessa. Suurimmissa luolastoissa suuaukoilla voi olla yli sata metriä väliä ja syvyyttäkin yli kymmenen metriä. Tavalliset maapesäluolastot ovat parin aarin alalla, ja niissä on kahdesta kolmeen kulkuaukkoa. Luolastojen kaivamisesta huolehtivat pääasiassa ketut ja mäyrät.

Luolakoirien avulla tapahtuvassa metsästyksessä tilanteet muuttuvat nopeasti ja turvallisuuteen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Sisälle luolaan ei yleensä ammu muut kuin koiranohjaaja, hänkin vain silloin, kun luolakoira on saatu luolasta ulos ja varmuudella pois ampumasektorilta. Luolapyynnissä on kiinnitettävä huomiota ampumameluun, sillä se on erityisen voimakas luolan sisälle ammuttaessa. Koiran tai ihmisen kuulo voi olla varomattomalla toiminnalla vaurioitua eläimen lopetustilanteessa.

 

Eettiset ohjeet luolakoiran kanssa metsästämiseen

 

  • Anna metsästettäville lajeilla metsästysasetuksen mukainen pesimärauha.
  • Kunnioita saaliseläintä pyynnin kaikissa vaiheissa.
  • Pyydä maanomistajan lupa kaivamiseen maastossa ja rakennusten alla. Peitä ja ennallista kaivannot asianmukaisesti. Älä jätä roskia luontoon.
  • Käytä tarkoitukseen sopivaa koiraa siten, että riista saadaan mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti saaliiksi.
  • Sijoita passimiehet siten, että ampuminen on turvallista. Huomioi koiran ja koiranohjaajan sijainti ennen ampumista.
  • Lopeta saaliseläin ampumalla. Käytä lopettamiseen tarkoituksen mukaista asetta ja kaliiperia.
  • Älä tuota apuvälineillä saaliseläimelle tarpeetonta kärsimystä.
  • Huolehdi koirasi terveydestä. Jos koiralle on tullut vammoja, anna niiden parantua kunnolla.
  • Hyödynnä turkiseläimen nahka mahdollisuuksien mukaan. Jos nahkaa ei voi käyttää, hävitä eläin asianmukaisesti.