4 Harvennushakkuu ja ennakkoraivaus

Harvennushakkuu

Harvennushakkuut edistävät metsäkanalintujen menestymistä nuorissa kasvatusmetsissä. Erityisesti metsoa, joka tarvitsee tilaa noustessaan lentoon. Harvennus kohentaa usein myös varvuston tilaa ja parantaa marjasatoja.

Riistametsän harvennushakkuussa tulee säilyttää sekapuustoisuus. Tavoite on, että pääpuulajin osuus puuston kokonaistilavuudesta on harvennuksen jälkeenkin korkeintaan 80 prosenttia ja metsässä kasvatetaan vähintään kolmea puulajia. Usein tämä tarkoittaa kuusta, mäntyä ja lehtipuuta. Lehtipuut voivat olla eri lajeja ja sijaita ryhmissä. Lehtipuiden lisäksi havupuusekoitus on riistalle tärkeää, joten mänty kuusikossa ja kuusi männikössä edistävät lintujen viihtymistä. Sekametsän kasvatus on myös ilmastonmuutokseen ja metsätuhoihin varautumista.

harvennus_alhainen
Harvennuksissa säästetään alikasvoskuusia ja sekapuustoa. Kuva: Mikko Alhainen

Koska metsäkanalinnuille alikasvos on tärkeä suojan ja ravinnon lähde, riistametsän harvennuksissa vältetään varvuston ja alikasvoksen liiallista raivausta.

Aiemmin jätetyt riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät jätetään harvennuksessa käsittelemättä. Jos kuviolle ei ole aiemmissa käsittelyissä jätetty tiheikköjä, uusia tiheikköjä luodaan jättämällä laikkuja käsittelemättä. Hyvä paikka tiheikölle on esimerkiksi soistuma, kalliokko, suon ja kankaan välinen vaihettumisvyöhyke tai kuvion reuna. Monimuotoisuuden vaalimiseksi harvennuksessa säästetään kolo- ja lahopuut.

tiheikko-kasvatusmetsa_rantala
Pienikin tiheikkö luo suojaa. Kuva: Mirja Rantala

Riistaa arvostava metsänomistaja voi toteuttaa harvennuksen tasaisen harvennuksen sijaan tiheydeltään vaihtelevana harvennuksena. Jättämällä kohtia kokonaan harventamatta ja poistamalla toisaalla kokonaisia puuryhmiä syntyy puustoon rakenteellista vaihtelevuutta.

Lintujen tärkeimpään pesimäaikaan touko-kesäkuussa tulee harvennuksia välttää lehtipuuvaltaisilla kankailla, korvissa ja rantametsissä.

 

Ennakkoraivaus

Hakkuuta edeltävässä ennakkoraivauksessa on vältettävä turhaa siistimistä, jottei poisteta kaikkea riistalle elintärkeää suojaa.

Raivaus on kustannuksia aiheuttava työvaihe, joka palvelee puunkorjuuta. Raivauksen tarve vaihtelee paljon alueittain ja metsätyypeittäin. Se tehdään vain kuvioille tai kuvion osille, jossa sille on todellista tarvetta. Jos leimikko vaatii ennakkoraivauksen, suunnitellaan etukäteen säästöpuuryhmien ja riistatiheikköjen paikat, jotka jätetään raivaamatta.

ennakkoraivaaja_svensberg
Ennakkoraivauksessa ei poisteta kaikkea alikasvosta. Kuva: Marko Svensberg.

Raivauksessa on tärkeää säilyttää suojaa antavaa alikasvosta. Useilla kohteilla näkemäraivaus on paras ja edullisin menetelmä. Riistatiheikköjen lisäksi alikasvoskuuset, lehtipuupensaat, pihlajat, katajat, haavat, raidat ja tervalepät on hyvä säästää. Karuilla kasvupaikoilla alikasvosta on vähän ja yksittäisten kuusten säästämisen tärkeys korostuu. Harvennuksen ja mahdollisen raivauksen jälkeisen tilan tavoitteena on 20–70 metrin keskimääräinen vaakanäkyvyys.

Pienvesien ja vesistöjen suojakaistat on hyvä jättää kokonaan raivaamatta. Maisemallisista syistä tästä voidaan poiketa. Raivaus on usein turhaa myös puuntuotannollisesti vähätuottoisilla alueilla, kuten kosteissa painanteissa, vaihettumisvyöhykkeillä ja kalliokoissa.

Katso aiheesta video.

Testaa osaamisesi harvennuksista ja ennakkoraivauksesta

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Oppitunnin avainsanat: metsänhoito, riistametsänhoito, harvennushakkuu, ennakkoraivaus