5. Suurpetojen tunnistaminen ja havaintojen kirjaaminen

 

Lajintunnistus ja käyttäytyminen

 

Karhu

Valokuva karhusta varvikossa.

  • Karhu on Euroopan suurin petoeläin, jolla ei aikuisena ole luontaisia vihollisia. Karhut voivat saavuttaa jopa 20–30 vuoden iän, mutta luonnossa ne kuolevat usein nuorempina. Lopullisen kokonsa eläin saavuttaa vasta kymmenen vuoden ikäisenä.
  • Karhun korvat ovat pyöreäpäiset ja erottuvat selvästi. Väritys on usein ruskeahko, vaihdellen lähes mustasta kellanruskeaan. Nuorilla yksilöillä on joskus sepelit tai vaaleat läiskät kaulassaan.
  • Vaikka tuuhea turkki ja siitä johtuva pyöreä vaikutelma voivat antaa eläimestä kömpelön vaikutelman, on karhu hyvin ketterä ja vahva. Se myös ui hyvin ja jopa sukeltaa, sekä kiipeää erinomaisesti.
  • Paino: ♀ 45–200 kg • ♂ 50–320 kg
    Säkäkorkeus: 90–125 cm
    Ruumiinpituus: 135–250 cm
  • Uroskarhut liikkuvat paljon ja saattavat vaeltaa pitkiäkin matkoja muutamassa päivässä. Naaraiden (etenkin pentueellisten) elinalue on huomattavasti suppeampi. Samalla alueella voi oleilla useita naaras- ja uroskarhuja.
  • Pääsääntöisesti karhu liikkuu hämärässä ja pimeässä, ja hyödyntää mielellään valmiita uria (metsäautotiet, polut, metsikkökuvioiden rajat).
  • Karhun oleskelupaikalta, kuten haaskan läheisyydestä, löytää usein makuujälkiä, auki revittyjä muurahaiskekoja, nurin käänneltyjä kiviä sekä purema- ja raapimisjälkiä puista.
  • Karhun talviuni ajoittuu tyypillisesti loka-huhtikuulle. Pesä sijaitsee yleensä muurahaispesässä tai ojanpenkassa, mutta voi olla myös esimerkiksi tiheän kuusen alla tai tuulenkaatorykelmässä.

 

Susi

Valokuva, jossa susi laukkaa suolla.

  • Susi on sosiaalinen koiraeläin, joka viettää elämänsä perhelaumassa. Se kasvaa lähes täysikokoiseksi jo ensimmäisen elinvuotensa aikana. Susi voi elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta luonnossa sen elinikä jää usein lyhyemmäksi, 5–10 vuoteen.
  • Suden väritys vaihtelee suuresti mm. vuodenaikojen mukaan, eikä sen perusteella voida erottaa esimerkiksi sutta ja tiettyjä koirarotuja toisistaan. Yleensä väritys vaihtelee harmaan ja ruskean eri sävyissä. Karvanlähtöaikana keväällä sudella voi olla naamassaan naamaria muistuttava kuviointi.
  • Suden kallo ja kuono ovat pitkät, ja korvat pystyt. Suden erottaminen koirasta voikin olla joskus vaikeaa. Suden tuuhea häntä riippuu kuitenkin usein suorana eikä kaarru ylös kuten koiralla, ja silmät ovat vinot.
  • Paino: ♀ 20–45 kg • ♂ 30–60 kg
    Säkäkorkeus: 70–90 cm
    Ruumiinpituus: 90–140 cm
  • Reviiriään merkkaavat parit sekä perhelaumat elävät omilla rajatuilla, satojen neliökilometrien kokoisilla alueillaan. Lisäksi susikannassa on myös yksin eläviä susia, joista valtaosa on vaeltelevia, sopivaa lisääntymisaluetta etsiviä yksilöitä.
  • Sudet saattavat kulkea pitkiäkin matkoja teitä tai muita kulku-uria pitkin. Syvässä lumessa ne hyödyntävät toistensa jälkiä. Yleensä teiden ylityksessä tai järven jäällä lauma hajaantuu, jolloin jäljistä voi olla mahdollista laskea yksilöiden määrä.
  • Suden kulku on yleensä suoraviivaista, helminauha-maista (vrt. koiran kulkutapa poukkoilevampi).

 

Ilves

Valokuva ilveksestä, joka katsoo taakseen.

  • Ilves on keskikokoinen kissapeto, jonka koossa ja värityksessä on suurta maantieteellistä vaihtelua. Ilvekset elävät luonnossa jopa 14–17-vuotiaiksi.
  • Ilveksen takajalat ovat etujalkoja pidemmät, vahvat ja lihaksikkaat. Lumessa liikkumista helpottavat ruumiinkokoon suhteutettuna suurikokoiset tassut ja niiden alapuolella oleva tiheä, suojaava karvoitus. Häntä on lyhyt, noin yhden kuudesosan ruumiinpituudesta, ja päästä musta. Suurissa korvissa on kärjessä 4–7 cm pitkät tupsut.
  • Pohjoisemmilla leveysasteilla elävien ilvesten turkin väritys on yleisesti ottaen vaaleampi ja vähätäpläisempi kuin eteläisillä lajikumppaneilla. Täysin yksiväriset ilvekset ovat harvinaisia, yleensä täpliä löytyy ainakin jalkojen sisäsyrjiltä. Samassa pentueessa voi olla sekä täplikkäitä että vähätäpläisiä yksilöitä. Kesäturkki on punertavampi, lyhyempi, harvempi ja karkeampi kuin talviturkki.
  • Paino: ♀ 14,5–17 kg • ♂ 17,5–21 kg
    Säkäkorkeus: 60–70 cm
    Ruumiinpituus: 80–130 cm
  • Ilvesnaaraat ja urokset elävät omilla elinpiireillään ja ovat yhdessä vain lyhyenä kiima-aikana. Naaras huolehtii pennuista yksin ja muodostaa yhdessä alle vuoden ikäisten pentujen kassa ns. perheryhmän.
  • Yöaktiivisena eläimenä ilves lepäilee päiväajan suojaisessa paikassa, kuten tiheikössä tai korkeassa heinikossa, tyypillisesti maaston korkeimmassa kohdassa. Paikka on useimmiten sijainniltaan eri joka päivä.
  • Ilveksen yleisin kulkutapa on käynti. Ravatessaan eläin usein laahaa jalkojaan, mikä näkyy jäljissä. Pehmeässä lumessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöinkin jälki on helposti erotettavissa suden jäljestä, sillä askelväli on huomattavasti pienempi.
  • Paksu karvoitus lisää jäljen pituutta lumioloissa, kun jälkeä mitataan ulkoreunojen mukaan. Lisäksi huonosti kantavalla hangella ilves levittää varpaitaan kantopinnan lisäämiseksi.

 

Ahma

Valokuva, jossa ahma saalis suussaan.

  • Ahma on suurpedoistamme pienin. Sen turkin väritys on yleensä tummanruskea tai ruskeanmusta, kesällä usein auringon haalistama. Kyljillä on yleensä vaaleahko raita eturuumiista hännän päähän. Myös päässä voi näkyä vaaleaa naamiomaista kuviointia, sekä vaaleita läikkiä kaulassa ja rinnassa. Tämän näätäeläimen peitinkarvat ovat kiiltäviä, pitkiä ja karkeita, pohjavilla tiheää.
  • Ahmalla on tiivis ja voimakasrakenteinen ruumis. Jalat ovat lyhyet ja pää litteä. Normaali elinikä ahmoilla on 5–8 vuotta, mutta jos eläin on päässyt täysikasvuiseksi, voi se saavuttaa jopa 12–14 vuoden iän.
  • Yleensä ahman liikkuminen on hidasta laukkaa. Pitkien ja terävien kynsiensä avulla se kuitenkin kipuaa esimerkiksi puuhun hetkessä. Uiminenkaan ei ole sille epämieluisaa.
  • Paino: ♀ 8–12 kg • ♂ 12–18 kg
    Säkäkorkeus: 40–45 cm
    Ruumiinpituus: 70–85 cm
  • Pääsääntöisesti ahma liikkuu yöllä ja hämärässä, mutta siihen voi törmätä päivälläkin. Sillä on suuri elinalue, jonka se merkitsee eritteillä. Näin ahmat välttävät törmäämistä toisiinsa, sillä ne eivät siedä samaa sukupuolta olevan lajitoverin läsnäoloa alueellaan. Naaraiden elinalue on 50–350 km², urosten selvästi suurempi (kulkevat usean naaraan elinalueella).
  • Ahmalta on tärkeää ilmoittaa yksittäisetkin havainnot, sillä ahmaemä ja pentu eivät juuri kulje yhdessä.
  • Ahman jälkijono on helposti tunnistettavissa. Pehmeässä lumessa ahma liikkuu hyppien, ja jäljet ovat parijälkiä. Kovalla lumella eläin sen sijaan vaihtaa laukkaan (jälkijono usein vino).
  • Ahman laajat käpälät helpottavat kulkua varsinkin upottavassa lumessa, ja eläimellä onkin isokokoinen jälki kokoonsa nähden.

 

Jälkien tunnistaminen

  • Lajimääritystä ei tehdä koskaan yksittäisen jäljen perusteella.
  • Seuraa jälkiä riittävän pitkään todetaksesi seuraavat seikat:
    • jäljen koko, muoto
    • varpaiden määrä, kynnet
    • askelpituus ja -leveys
    • uppoama (kertoo eläimen painosta)
    • kulkutapa
    • yksilöiden määrä
  • Petoyhdyshenkilöille lähetetään usein kuvia. Niiden tulkinnassa tulee olla varovainen (ongelmia monta: mittakaava, kuvakulma, jälkien ikä, olosuhteet, usein vain yksittäinen jälki).
Piirroskuva, jossa karhun, ahman, suden ja ilveksen etutassun jälki.
Kuvassa karhun, ahman, suden ja ilveksen etutassun jälki. Karhulta ja ahmalta mitataan etutassun leveys, sudelta ja ilvekseltä lisäksi myös etutassun pituus. Jäljet eivät ole samassa mittakaavassa keskenään. Karhulla etutassun leveys vaihtelee ikäluokittain seuraavasti: pentu: 4–7 cm, eraus: 8–11 cm, aikuinen: 12–19 cm. Ilveksellä vastaavat mitat ovat: pentu: <8 cm, eraus: 8–10 cm, aikuinen: >10 cm.

 

 

Muut tietolähteet suurpetojen ja niiden jälkien tunnistamiseen

 

Havaintojen tekeminen ja kirjaaminen

Voi tutustua ensin tähän suurpetojen jälkien havainnoinnista sekä havaintojen varmistamisestakertovaan videoon.

 

 

Karhu- ja ilveshavainnot

  • Parhaita havaintoja ovat mitatut jälkihavainnot. Näköhavainnot ovat usein hyvin vaikeita tulkita (esim. yhdessä havaittu iso ja pieni karhu eivät välttämättä ole pentue).
  • Kanta-arvion kannalta arvokkaimpia ovat pentuehavainnot, joissa on saatu mitattua sekä pentujen että emon jäljet.
    • Karhulla yksi mitattu pentuehavainto riittää pentuestatukseen.
    • Ilveksellä pentuestatukseen tarvitaan vähintään kaksi eri päivinä tehtyä havaintoa.
  • Kaikkien havaintojen yhteydessä kannattaa etsiä mitattavissa olevia jälkiä.

 

Karhuhavainnot

  • Pentue= vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu ja emokarhu.
    • Yli vuoden ikäinen pentu ja emä eivät ole pentue.
  • Varsinkin syksyisin on suuri mahdollisuus virheisiin erauksen ja pennun välillä.
  • Jälkihavainnon mittaustulos on ensiarvoisen tärkeä. On pyrittävä mittaamaan sekä pennun että aikuisen (naaraan) jälki !!!
  • Pentujen jälkimittaus osoittaa, että kyseessä on pentue, ja naaraan jälkimittaus antaa mahdollisuuden erottaa naaraita toisistaan.
  • Aikuisen naaraan jälki keskimäärin 11–13 cm ja yleensä alle 14 cm.
  • Pennun jälkimittoja vuoden edetessä: huhti-toukokuu 5–6 cm, kesä-heinäkuu 6–7 cm, elo-syyskuu 7–8 cm. Mitat ovat ohjeelliset ja keskimääräiset. Syksyllä pennun jäljet kuitenkin yleensä alle 9 cm.
  • Tavoitteena on erottaa eri pentueet toisistaan!!!

 

Ilveshavainnot

  • Kanta-arvio muodostetaan 1.9.–29.2. välisenä aikana ilmoitetuista havainnoista.
  • Ilvekset voidaan jakaa karkeasti ikäluokkiin etutassun leveyden perusteella. Taulukossa leveydet ovat ohjeellisia ja keskimääräisiä (minimi ja maksimi; vaihtelua on) ja yksikkönä on cm.
 

Alle vuoden ikäinen pentu

1-vuotias

Aikuinen
naaras

Aikuinen
uros

Alkusyksyllä

3,5–4,5

7,5–8,5

8,5–10

9,5–12

Vuodenvaihteessa

5–6

7,5–8,5

8,5–10

9,5–12

Helmi-maaliskuussa

6–7

7,5–8,5

8,5–10

9,5–12

 

Susihavainnot

  • Susihavainnosta keskeistä on erottaa tuottavat (pennulliset) reviirit toisistaan.
  • Pääasiassa jälki- (ja näköhavaintoja) ja lisäksi riistakamerakuvasta voidaan lukea lauman minimiyksilömäärä.
  • Samaan laumaan kuuluvien yksilöiden havainnot muodostavat reviirialueen.
  • Käytännössä susihavainnointia tulee tehostaa syksystä kevääseen saakka.
  • Kanta-arvio muodostetaan 1.8.–29.2. välisen ajan havainnoista.
  • Havaintojen ajallinen jakautuminen tasaista.
  • Susihavainnointi pyritään keskittämään lumiajalle, tarvitaan aktiivista havainnointia koko lumikauden ajan.
  • Havaintoja tulee tehdä säännöllisesti jokaista reviiriä kohti (muutama havainto reviirillä ei ole riittävä!!!)
    • Talvisesta susikannasta noin 15 % elelee reviirien ulkopuolella (pääasiassa nuoria susia) ja pelkästään näiden yksilöiden erottaminen reviireistä vaatii huomattavaa havaintomassaa.

 

Ahmahavainnot

  • Nykyään ahman voi tavata Suomen etelärannikolla saakka. Usein nämä havainnot ovat yksittäistä kulkijoista, joiden liikkuminen on voimakasta ja nopeaa. Keskisessä Suomessa havaintoja tehdään enemmän, mikä kertoo kannan hienoisesta runsastumisesta.
  • Ahman kanta-arvio tehdään pääsääntöisesti käyttäen riistakolmioaineistoa ja aluelaskentoja. Siitä huolimatta on erittäin tärkeää kerätä ja kirjata havaintoja ahmasta.
  • Ahman elintavasta johtuen siitä tehdyt havainnot ovat yleensä yksittäisistä yksilöistä. Tästä huolimatta havainnot pentueista ovat erittäin toivottuja. Varsinkin riistakamerakuvat ovat auttaneet ahman pentuehavaintojen tekemisessä.
  • Ahman jälkihavainnon tunnistaa sekä sen jälkijotoksesta mutta myös itse jäljestä. Jälki on kookas eläimen kokoon suhteutettuna. Kovalla pohjalla jälkeen piirtyy usein myös viisi varvasta. Jälkijotos voi olla vinottain kulkeva parijälki upottavassa lumessa tai matkalaukka, jossa jokainen tassunjälki piirtyy selvästi näkyviin.

 

Suurpetohavainnoista ja kirjaamisesta

  • Suurpetohavainto voi olla mikä tahansa havainto, joka koskettaa suurpetoa. Useimmiten havainnot ovat jälki- tai näköhavaintoja, mutta esimerkiksi hajotettu muurahaispesä on yhtä hyvä havainto.
  • Tärkeää on kirjata juuri se tieto, mitä havaitaan kyseisen havaintotapahtuman yhteydessä; ei siis mitään, mitä arvellaan tai päätellään, vaan vain pelkästään se mitä havaitaan!!!
  • Vastuu onnistuneesta kirjaamisesta on aina petoyhdyshenkilöllä. Varmista, että olet kirjannut havainnot juuri niin kuin pitikin. Havainto kannatta tarkistaa myöhemmin hakemalla ”omat havainnot” riittävän suurelta alueelta (tee haku ”omat havainnot”).
  • Yksittäisen havainnon perusteella ei voida tehdä suuria päätelmiä. Vasta useat samankaltaiset havainnot tukevat tosiaan ja päätelmiä voidaan tehdä. Eri lajeilla käytännöt ovat erilaiset: ilveksen pentuestatus tarvitsee useita havaintoja kun taas karhulla yksikin mitattu jälkihavainto tuo pentustatuksen.
  • Eri lajien havainnot kannattaa kirjata erikseen omana havaintonaan (vaikka aika ja paikka olisivat samat).

 

Suurpetojen pihahavaintojen kirjaaminenPiirroskuva, jossa talo, puustoa ja kaksi sutta

  • Toistuviin pihavierailuihin on mahdollista puuttua SRVA-karkotuksin (poliisijohtoisia). Karkotuspäätöksen tueksi tarvitaan petoyhdyshenkilön kirjaamia tarkkoja havaintoja pihakäynneistä.
  • Petoyhdyshenkilö on yhteydessä SRVA-yhteyshenkilöön, jotta tarvetta toimille sekä niiden vaikuttavuutta voidaan arvioida.
  • Pihahavainto = alle 100 metriä asutusta rakennuksesta tai eläintuotantolaitoksesta
  • Petoyhdyshenkilön tehtävät pihahavainnon yhteydessä: tärkeää on selvittää mitä, missä, milloin, miksi, kuka näki?
    • Lyhyt jäljitys sen selvittämiseksi, ovatko läpikulkumatkalla tai onko pihassa jotain kiinnostavaa?
    • Kirjaus Tassuun (järjestelmä laskee automaattisesti etäisyyden asuttuun rakennukseen ja lisää tarvittaessa rastin ”Pihapiirissä”-ruutuun)
    • Laji, yksilömäärä, havaintotyyppi, pihavierailun kellonaika
    • Mitatut jäljet (aina kun mahdollista)
    • Havainnontekijä ja puhelinnumero
    • Lisätietoihin arvio pihakäynnin syystä, mahdollinen toistuvuus ja mahdollinen poikkeava käyttäytyminen (peloton suhtautuminen ihmiseen, liikkuminen päiväsaikaan)

 

Riistakamerahavainnot

Riistakamerakuva ilveksestä
Ilveksen öiset liikkeet ovat tallentuneet kulkupaikalle asetettuun riistakameraan.
  • Riistakamerahavainnon kohdalla haasteena on petoyksilöiden iän ja koon määrittäminen.
    • Hyvä ratkaisu on liittää mukaan mittaustiedot etutassujen leveydestä (havainnon laatu kohoaa).
    • Mahdollisuutta pentueen käsittävän valokuvan liittämiseksi havainnon yhteyteen selvitetään.
  • SUSI: Riistakamerahavaintoja voidaan käyttää laumakoon arviointiin. Kuvat, jossa näkyvät selkeästi pentusudet, ovat käyttökelpoisia tunnistettaessa pentuelaumoja.
  • KARHU: Lähtökohtaisesti käyttöarvo vähäistä. Alkukesän havaintoja voidaan mahdollisesti käyttää pentuehavaintona (’pystykorvan kokoiset pennut’).
  • ILVES: Riistakamera-havainnot, joissa emo ja vähintään yksi alle vuoden ikäinen pentu (tallennettu riistakamerahavaintona Tassussa), otetaan huomioon kanta-arvioinnissa. Ilveskuvia ja -videoita voi lähettää Lukelle osoitteessa https://ilveskuva.luke.fi/.
  • AHMA: Riistakamerahavaintoja voidaan käyttää pentueen tunnistamiseen.

 

 


 

Kurssimateriaalin on tuottanut SusiLIFE-hanke, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta (LIFE BOREALWOLF, LIFE18 NAT/FI/000394). Hanke on täysin vastuussa tälle verkkokurssille tuottamastaan sisällöstä. Euroopan komissio tai CINEA eivät ole vastuussa aineistosta tai aineiston sisältämien tietojen käytöstä.