1. Havainnoinnin taustaa
Petohavainnointi osana suurpetojen
kannanhoitoa
- Kaaviossa on esitetty, miten Suomessa suurpetoasioita hoidetaan ja ketkä tätä työtä tekevät. Maa- ja metsätalousministeriö on suurpetoasioissa ylin johtava ja valvova viranomainen. EU:n luontodirektiivin asettamat velvoitteet suurpetokantojen hoitamisesta on kirjattu Suomen metsästyslainsäädäntöön. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa Suomen riistakeskusta ja Luonnonvarakeskusta. Ohjauksen tarkoituksena on varmistaa suurpetokantojen hoito, hallinnointi ja seuranta.
- Kaikki suteen liittyvät toimijat tai tahot eivät ole tyhjentävästi tässä kaaviossa.
- Jotta maa- ja metsätalousministeriö pystyy tekemään asiasta päätöksiä, minkä jälkeen Suomen riistakeskus toimeenpanee ja toteuttaa ne, täytyy heillä olla riittävää ja luotettavaa tietoa suurpedoista.
- Tietoa tuottava porras on vapaaehtoisista (pääasiassa metsästäjistä) koostuva, paikallisten riistanhoitoyhdistysten tukema petoyhdyshenkilöverkosto (PYH). Lisäksi havaintotietoa tuottavat ja tarvitsevat työssään mm. paliskuntain yhdistys, Metsähallitus, poliisi, rajavartiolaitos sekä Luonnonvarakeskus.
Havainnoinnin historiaa
- Petoyhdysmies-toiminnan (PYM) alkuajoista on sangen vähän tietoa saatavilla.
- Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tiedotteessa no. 83 (16.1.1989) on mainita järjestelmän alkuajoista.
- ”Vuodesta 1978 lähtien maassamme on kerätty vakioisella menetelmällä näkö-, jälki- ja jätöshavaintoja ympäri vuoden suurpetojen vähimmäiskantojen koon määrittämiseksi.”
- Samalla todetaan silloisten petoyhdysmiesten taustaorganisaatioiden olevan riistanhoitoyhdistykset, paliskunnat, rajavartiolaitos sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusosaston omat työntekijät.
- Petoyhdysmiesten lukumäärän kerrottiin vaihtelevan suuresti vuosittain.
- ”Petoyhdysmiehet vaihtuvat alueittain keskimäärin joka toinen vuosi, mutta hyväksi havaitut yhdysmiehet ovat toimineet alueellaan jopa useiden vuosien ajan.”
- Järjestelmällistä havaintojen kirjaamista on ollut ainakin vuodesta 1993 lähtien.
- Vuonna 1993 kirjattiin kaikkiaan 2 471 havaintoa suurpedoista noin 200 aktiivisen petoyhdysmiehen toimesta. Samana vuonna toimi kaikkiaan noin 850 petoyhdysmiestä.
- Petoyhdysmies-verkoston (PYM) jäseninä toimi myös naisia, ja sen nimi muutettiinkin myöhemmin petoyhdyshenkilö-verkostoksi (PYH).
- Havaintolukumäärien kehitys oli maltillista vuosituhannen vaihteeseen saakka, mutta sen jälkeen havaintojen kirjaaminen runsastui. Vuonna 1999 havaintorivien kokonaismäärä ylitti 10 000 havainnon rajan.
- Eniten havaintoja tehdään ilveksestä ja vähiten ahmasta.

- Vaikka havaintojen lukumäärästä ei voida suoraan päätellä yksilöiden lukumääriä, kertovat ne yleisellä tasolla lajien havaittavuudesta, levinneisyydestä ja lukumäärästä.
- Aiemmin havaintotiedon matka maastosta analysoitavaksi ja edelleen päättäjille päätöksen teon tueksi saattoi kestää kauan. Havainnot kirjattiin paperilomakkeelle ja merkittiin karttatulosteelle, jonka jälkeen ne toimitettiin silloiselle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle (RKTL) analysoitavaksi.
- Tassu on sähköinen suurpetohavaintojen tallennusjärjestelmä, joka kehitettiin nopeuttamaan tiedonkulkua kentän ja päättäjien välillä sekä tarjoamaan ajantasaista tietoa hallinnon ja tutkimuksen tarpeisiin.
- Järjestelmän kehittäminen aloitettiin vuonna 2007 ja se valmistui 2009, koulutukset aloitettiin saman vuoden syksyllä. Koulutusta annettiin jokaisessa riistanhoitopiirissä vuosien 2009–2010 aikana.
Historiasta nykypäivään

- Alkuvuosina Tassun käyttämiseen liittyi monia teknisiä haasteita ja järjestelmää korjattiin useaan otteeseen. Nykyään Tassu toimii hyvin.
- Vuonna 2011 kokeiltiin myös ns. Mobiili-Tassua, joka mahdollisti havaintojen kirjaamisen älypuhelimella suoraan maastosta. Sovellusta ei kuitenkaan otettu laajemmin käyttöön, sillä nykyinen selainpohjainen Tassu on optimoitu toimimaan myös mobiililaitteissa (nettiselaimen välityksellä).
- Vuonna 2017 Tassua muutettiin siten, että petoyhdyshenkilöiden kirjautuminen tapahtuu Oma riista -tunnuksilla. Samalla tarkennettiin käyttöehtoja ja rajattiin lakimuutokseen liittyen käyttäjien henkilötietojen näkyvyyttä.
- Muita järjestelmiä, jotka käyttävät Tassuun tallennettua tietoa ovat esimerkiksi riistahavainnot.luke.fi (julkinen) sekä Riistavahinkorekisteri (viranomaiskäytössä).
Petoyhdyshenkilöt nykyään
- Petoyhdyshenkilöt ovat pääasiassa suurpedoista kiinnostuneita metsästyksen harrastajia. Jokaisessa riistanhoitoyhdistyksessä tulisi olla vähintään yksi petoyhdyshenkilö.
- Aktiiviseksi petoyhdyshenkilöksi kutsutaan havainnoitsijaa, joka on kirjannut Tassuun kalenterivuoden aikana vähintään yhden havainnon. Aktiivisten petoyhdyshenkilöiden lukumäärä muuttuu ajan kuluessa, mutta viime vuosina heitä on ollut yli 2 000 henkilöä.
- Poronhoitoalueella PYH-vapaaehtoisten määrä on selvästi alhaisempi kuin muualla Suomessa, mikä yhdistettynä laajoihin selkosiin ja harvempaan tieverkostoon asettaa verkostolle haasteita riittävän havaintomateriaalin saamiseksi.
Petohavainnoinnin organisointi
Petoyhdyshenkilöt

- Petoyhdyshenkilö on tehtävään koulutettu Suomen riistakeskuksen nimittämä vapaaehtoinen tutkimuksen avustaja.
- Petoyhdyshenkilön tärkein tehtävä on kerätä ja varmistaa suurpetohavaintoja omalta alueeltaan, mutta mahdollisesti myös muualta Suomesta.
- Tärkeää on omata hyvä kokonaiskuva oman alueen suurpetotilanteesta ja pitää tiivistä yhteyttä riistakeskuksen aluetoimistoon ja naapurialueiden petoyhdyshenkilöihin.
Suomen riistakeskuksen aluetoimistot
- Suomen riistakeskus yhdessä Luken kanssa laatii uutta koulutusmateriaalia ja kouluttaa vapaaehtoiset petoyhdyshenkilöt.
- Suomen riistakeskuksen tehtäviin kuuluu yleisesti petoyhdyshenkilöverkoston valvonta ja ohjaus, mikä tarkoittaa mm. sitä, että se vastaa havaintotietojen kattavasta keräämisestä, hyväksyy uudet petoyhdyshenkilöt ja järjestää petoyhdyshenkilöille vuosittain palaute- ja koulutustilaisuuksia.
- Lisäksi Suomen riistakeskus huolehtii Oma riista -palvelun toimivuudesta ja käyttökoulutuksesta.
Luonnonvarakeskus (Luke)
- Luonnonvarakeskus vastaa havaintotiedon analysoinnista, raportoinnista ja julkaisusta. Samalla se pitää yhteyttä kansalliseen ja kansainväliseen tiedeyhteisöön.
- Luonnonvarakeskus yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa laatii uutta koulutusmateriaalia ja kouluttaa vapaaehtoiset petoyhdyshenkilöt.
- Luonnonvarakeskus huolehtii Tassun toimivuudesta ja kehittämisestä.
Kurssimateriaalin on tuottanut SusiLIFE-hanke, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta (LIFE BOREALWOLF, LIFE18 NAT/FI/000394). Hanke on täysin vastuussa tälle verkkokurssille tuottamastaan sisällöstä. Euroopan komissio tai CINEA eivät ole vastuussa aineistosta tai aineiston sisältämien tietojen käytöstä.