Suojauskeinot riskikohteilla

Vahinkoalttiilla kohteilla voi turvautua metsänhoidollisten toimien lisäksi muihin suojauskeinoihin. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi kaikki erikoispuuviljelmät, rauduskoivutaimikot hirvien talvilaidunalueilla, mutta myös kaikki mäntytaimikot, joihin on alkanut ilmestyä hirvivahinkoa. Aitaaminen on varmin ratkaisu suojata taimikko. Samalla se on kallista ja vähentää hirvien käytössä olevaa ravintoresurssia. Karkoteaineet ja taimisuojat sen sijaan suojaavat kasvatettavaa pääpuulajia, mutta hirvet pääsevät vapaasti laiduntamaan vähempiarvoista sekapuustoa ja latvaltaan suojattujen taimien oksia.

Karkoteaineiden ja mekaanisten suojien tehtävänä on suojella taimen metsätaloudellisesti tärkeintä osaa – latvakasvainta. Mäntytaimikossa lievä oksien syönti ei vaikuta merkittävästi puuston kehitykseen 17, mutta latvakasvaimen syönti aiheuttaa ranganvaihdoksen. Mekaanisten latvasuojien käyttö on vähentynyt, mutta karkoteaineista ainakin Trico-karkote on todettu tehokkaaksi 67 ja riistavahinkolain 88 nojalla vahinkojen ennaltaehkäisystä aiheutuvia kustannuksia tuetaan pyyntilupamaksuista saatavista varoista. Nykyisellään Trico-karkotetta voi lunastaa Suomen riistakeskukselta 5 euron litrahintaan (alv. 0 %), kun sen markkinahinta (alv. 0 %) muutoin olisi 12,5 euroa litralta 13. Ohjeenmukainen annostelu 14 on puulajista riippumatta 5 – 10 millilitraa per taimi tai 10 litraa per hehtaari, joten tuki huomioiden karkotteen kustannus hehtaarille on noin 50 euroa. Käsittely on kuitenkin toistettava vuosittain (Berner 2018b), kunnes taimikko on ohittanut hirvivahinkoriskin. Niin ikään usean vuoden käsittely torjunta-aineella lisää metsänkasvatuksen kustannuksia ja taimien käsittely onkin viisasta aloittaa vasta, jos vahinkoja alkaa ilmestyä omaan, tai lähitaimikoihin.

Kuva 20. Karkoteaineiden tehtävänä on suojella taimen metsätaloudellisesti tärkeintä osaa; latvakasvainta. Käsittely täytyy uusia vuosittain, kunnes taimikko on ohittanut hirvivahinkoriskin (kuva:Mikael Wikström).

Metsävahinkojen korvaus

Hirvieläinten metsälle aiheuttamat vahingot ovat riistavahinkolain 88 3 §:n mukaan korvattavia vahinkoja. Korvausta voi saada yksityiset maanomistajat sekä yhteismetsät 88. Korvausta haetaan Suomen metsäkeskukselta, joka suorittaa vahinkoarvion 88 ja todennettujen vahinkojen perusteella maanomistajan on mahdollista saada korvauksia.

Pyyntiluvanvaraisista hirvieläimistä peritään pyyntilupamaksu, jonka suuruudesta säädetään riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa. Nämä valtion ”kassaan” kerättävät varat käytetään ensisijaisesti hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen ja aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Tällä hetkellä pyyntilupamaksu aikuisesta hirvestä on 120 euroa ja hirven vasasta 50 euroa. Muista hirvieläimistä 17 euroa aikuisesta ja vasasta 8 euroa. Metsäkauriin aiheuttamat vahingot eivät kuulu riistavahinkolain nojalla korvattaviin vahinkoihin.

Riistavahinkolain 88 19 §:n mukaan yli aarin suuruisesta vahingosta saa korvausta, jos puuston arvo on selvästi alentunut. Lisäksi vahinkojen yhteismäärä täytyy olla vähintään 170 euroa kalenterivuotta kohden 88. Vahingoittuneeksi luetaan kokonaan tuhoutuneet puut tai sellaiset puut, joiden kasvu tai laatu on vaurioiden johdosta pysyvästi heikentynyt. Taimikoiden osalta rajoituksena on: “Korvausta ei makseta, jos kasvatuskelpoisten puulajien vahingoittumattomien taimien lukumäärä tasaisesti jakaantuneena ylittää metsänhoitosuositusten mukaiset metsänuudistamisen tavoitteena olevat taimitiheydet” 88.

Kuva 21 ja 22. Vahingoittuneiksi puiksi luetaan myös puut, joiden arvo on selvästi alentunut, esimerkiksi yllä olevassa kuvassa, missä latvakasvaimen syönnistä on aiheutunut päärangan vaihdoksen. Sen sijaan sivuoksien syönti (alla) ei ole vahinkoperuste, vaan saattaa jopa parantaa tyvitukin laatua oksaisuutta vähentämällä 62 (kuvat:Niko Teikari).