Hirvivahingot kohdistuvat määrällisesti eniten mäntytaimikoihin esim. 42, 21 ja 43. Metsänomistaja voi metsänhoidollisilla toimilla pyrkiä vaikuttamaan taimikkoon syntyviin vahinkoihin esim. 59, 42 ja 43. Tämä on erityisen tärkeää hirvien talvilaidunalueilla.

Mäntytaimikon tulee olla riittävän, mutta ei liian tiheä. Tällä hetkellä ohjeistetaan istuttamaan 2000–2400 tainta hehtaarille 108. Tästä johtuen taimikkoon jää melko vähän pääpuulajin särkymävaraa. Varhaisperkauksen jälkeen tavoitteena on, että taimikossa on 4000–5000 tainta hehtaarilla mukaan lukien lehtipuusto 108. Taimitiheyttä ei kannata kovin paljon istuttamalla kasvattaa, koska jokainen istutettu taimi maksaa. Istutetut taimet yleensä myös maistuvat luonnontaimia paremmin 33 ja 10.

Männyn uudistamisessa kannattaa suosia luontaista uudistamista tai kylvämistä silloin, kun se soveltuu kasvupaikalle. Yleisesti kylvämistä suositellaan enemmän 108, koska jalostetun siemenen hyödyt ovat merkittäviä puuntuotannon kannattavuuden näkökulmasta 2. Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti 108 männyn kylvö soveltuu kuivahkoille ja kuiville kivennäismaille sekä puolukka- ja varputurvekankaille, jos lehtipuiden vesoittuminen ei ole voimakasta. Menetelmien etuna on runsas määrä taimia, jolloin hirvivahingoista huolimatta suurempi osa taimista säilyy todennäköisemmin kasvatuskelpoisina 59 ja 36. Tiheässä kasvattaminen parantaa myös puuston teknistä laatua 108.

Kuva 11. Kasvatettava puulaji on tärkeää pitää riittävän tiheänä, kunnes se ohittaa hirvivahinkoriskin (taimikon valtapituus yli 5m). Kylvämällä ja luontaisesti uudistamalla saadaan aikaiseksi useita tuhansia taimia hehtaarille (kuva: Pertti Harstela).

Mäntytaimikon tiheyden kasvattamisella voidaan vaikuttaa vahinkojen syntymiseen 5 ja se voi olla hirvikannan rajoittamista tehokkaampi keino vahinkojen vähentämisessä 9. Hirvivahinkoalttiissa taimikossa voidaan kasvattaa jopa 4 000–11 000 tainta/hehtaari 59, mutta samalla kannattaa huomioida, että Kemera-tuen edellytys on kasvatettavan puuston osalta enintään 5000 runkoa/hehtaari varhaisperkauksen jälkeen 102.

Aukkoisuus voi lisätä hirvivahinkoriskiä 60 ja mikäli taimikossa on aukkoja, kannattaa niihin jättää lehtipuuta 108. Lehtipuun määrään voidaan kasvattaa suosimalla reikäperkausta, jolloin poistetaan vain mäntyjä välittömästi haittaava lehtipuusto. Mäntyihin kohdistuvaa laidunnusta saadaan vähennettyä merkittävästi suoraan ja välillisesti muuta ravintoa säästämällä 43. Lehtipuustoa säästämällä myös luonnon monimuotoisuus kasvaa 90. Samalla säästytään ylimääräiseltä raivaamiselta, mikä puolestaan lisää varhaisperkauksen tuottavuutta. Varhaisperkauksen toteuttaminen reikäperkauksella ei silti alenna merkittävästi taimikonhoidon kokonaiskustannuksia, koska myöhemmässä taimikonhoidossa poistuma on järeämpää, kuin täysperkauksen jälkeen tehdyssä taimikon harvennuksessa 92.

Männyn kanssa kilpaileva lehtipuusto on tärkeää poistaa, koska se lisää hirvivahinkoriskin todennäköisyyttä 43, 82 ja 9. Mäntyä pidemmät tai lähellä kasvavat lehtipuut paitsi lisäävät mäntyjen maistuvuutta (neulasissa vähemmän haitta-aineita), myös hidastavat niiden kasvua. Tarpeetonta raivaamista tulee kuitenkin välttää, jottei vähennetä liikaa hirvien ravintoresurssia. Vaikka tiheässä taimikossa vahingoittuneita taimia on lukumääräisesti enemmän, on vahingoittuneiden taimien suhteellinen osuus pienempi. Lehtipuun vaikutuksesta mäntytaimikon vahinkoalttiuteen on myös todettu, ettei vaikutus ole merkittävää, elleivät puut varjosta mäntyjä 9. Vahingoitettua puustoa ei kannata poistaa vaan jättää hirven laidunnettavaksi, jolloin ei turhaan vähennetä hirvelle sopivaa ravintoresurssia. Tällöin terveisiin puihin kohdistuu vähemmän laidunnusta 64 ja 8.

Kuva 12 ja 13. Älä päästä lehtipuustoa männyntaimia pidemmäksi! (yllä – kuva: Mikael Wikström) Älä kuitenkaan poista hirven vioittamia puita ennen kuin taimikko on ohittanut hirvivahinkoriskin (taimikon valtapituus yli 5m). (alla – kuva:Niko Teikari)

Männyt ohittavat hirvivahinkoriskin viimeistään 5 metrin pituudessa (Heikkilä & Mikkonen 1992). Kun männyn taimikko on valtapituudeltaan 5 metriä pitkä, voidaan suorittaa taimikon harvennus ja vapauttaa terveille puille kasvutilaa. Toisaalta Äijälä ym. 2014 toteaa, että mäntytaimikon tiheyden ollessa yli 6 000 runkoa hehtaarilla, kannattaa taimikonhoito tehdä jo 3–4 metrin pituudessa latvuksen supistumisen ja lumituhojen välttämiseksi. Mikäli haluaa minimoida hirvien aiheuttaman vahinkoriskin, täytyy taimikonhoito ajoittaa erityisen tarkasti. Yli 5 metrisessä mäntytaimikossa voi kasvattaa lehtipuuta männyn alla, jolloin hirville saadaan lisättyä vaihtoehtoista ravintoa. Hirvet käyttävät myös mäntyjen sivuoksia ravinnoksi varttuneemmassakin taimikossa 32, jolloin hirven ravinnonkäyttö saattaa parantaa tyvitukin laatua oksaisuutta vähentämällä 62.

Haapa on luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas avainlaji 108, mutta mäntytaimikossa haapavesakko voi levittää männynversoruostetta ja aiheuttaa kasvutappioita 49. Runsas määrä haapavesakkoa voi lisätä myös hirvivahinkoriskiä männyillä 62 ja 80. Monimuotoisuuden kannalta suuret haavat on syytä kuitenkin jättää säästöpuiksi 108, eivätkä suuret haavat lisää merkittävästi mäntyversoruosteen riskiä 49. Vaihtoehtoisesti haavat voidaan kaulata, jolloin ne kuolevat pystyyn, eivätkä tuota vesakkoa 49 ja 108. Kuusitaimikossa haavasta ei ole vastaavaa haittaa.

Kuva 14. Uudistaessa männylle, säästä suuret haavat säästöpuiksi tai kaulaa ne ennen kaatamista (kuva: Niko Teikari).