Kauris on pieni hirvieläimeksi; täysikasvuisen eläimen paino vaihtelee 20:stä 30 kiloon. Suosituinta elinympäristöä ovat viljelysalueiden metsänreunat. Ravintonsa suhteen metsäkauris on hirvieläintemme vaateliain; mieluimmin se syö vain pehmeitä kasvinosia. Talvella tärkeintä ravintoa ovat pensaiden ja puiden versot, mutta se kaivaa esiin myös pehmeämpää ravintoa hangen alta niin kauan kuin lumipeite pysyy riittävän ohuena. Pohjois-Suomessa metsäkauris joutuu tarkoin valitsemaan elinalueensa ja Oulun korkeudella esiintyminen alkaakin rajoittua jokivarsiin.

Jäljet

Metsäkauriin sorkka on pieni ja siro. Jälkipainallus on noin viiden senttimetrin mittainen. Pukin sorkka on hieman isompi, mutta sekään ei juuri yllä 6 cm:n pituuteen. Sorkka on reunoiltaan pyöreämpi kuin kuusipeuran sorkka. Käydessään kauris usein levittää etujalan sorkkia hieman. Lumessa se astuu tarkasti omiin jälkiinsä ja käyntiaskeleen pituus jää selvästi alle metrin. Kantavalla alustalla ei ole tarvetta astua omiin jälkiinsä ja jalat harottavat selvästi; etujalat enemmän kuin takajalat. Ravissa askeleen pituus on metristä puoleentoista, ja raajat harottavat vähemmän. Ravatessaan kauris useimmiten astuu omiin jälkiinsä. Pienen kokonsa johdosta metsäkauriilla on enemmän vihollisia kuin isoilla hirvieläimillä. Se on myös käyttäytymiseltään selvästi arka ja hieman hermostunut. Vaaran uhatessa kauris pakenee pitkin loikin, jolloin sen askelpituus venyy jopa kolmeen metriin. Loikassa ja nopeassa ravissa etujalkojen lisäsorkkien painallukset näkyvät jäljessä, ja sorkat leviävät selvään v-muotoon.

Metsäkauriin jälki on sorkkaeläimistä pienin. Sorkan ulkoeruna on pyöristynyt ja kärki terävä. Pehmeässä lumessa kauriin käyntijälki muistuttaa joskus ketun ravijälkeä.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Metsäkauriin pieni jälki, vertailukohtana kenkä kokoa 41.

Metsäkauriit elävät yleensä pienissä ryhmissä. Metsäkauriin jäljen erottaminen nuoren valkohäntäpeuran jäljestä voi alkutalvesta olla hankalaa. Kuusipeuran sorkka taas on selvästi pitempi ja suhteessa kapeampi kuin metsäkauriin. Pienimmät kuusipeuran jäljet eivät kuitenkaan juuri ole isompia kuin metsäkauriin, joten näiden lajien erottaminen toisistaan voi olla hankalaa. Vaikeissa tapauksissa on erityisesti tarkkailtava sorkkien suhteellista leveyttä.

Metsäkauriin jälki. Kuva: Juha Tiainen
Pienten hirvieläinten ja villisian jäljet eroavat toisistaan kooltaan ja muodoltaan. Pehmeässä lumessa lajien tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Lumi on sulanut kauriin makuupaikasta.
Metsäkauriin makuus talvisella sänkipellolla. Kuva: Juha Tiainen

Jätökset

Kauriin talviset ulostepapanat ovat tummia, lähes mustia. Ne ovat 10–15 mm pitkiä ja kiinteitä. Kesäulosteet ovat pehmeämpiä ja vaaleampia ruohomaisen ravinnon takia.

Kauriin papanakasa lumella.
Metsäkauriin jätökset ovat tummia pieniä papanoita. Kuva: Sami Rantala
Metsäkauriin jätökset ovat kiinteitä. Kuva: Sami Rantala
Metsäkauriin soikean muotoiset jätökset ovat kooltaan lähes metsäjäniksen ja rusakon jätöksiä. Jäniksillä on kuitenkin hieman pyöreämmät jätökset ja metsäkauriista jää yleensä myös sulalla kelillä tunnistettavat sorkan jäljet jätösten lähelle. Kuva: Sami Rantala

 

 

Toteutettu yhteistyössä: